torstai 18. syyskuuta 2014

Syksy!


Viikonloppuna oltiin mökillä korjaamassa satoa. Keväällä kun laitettiin porkkanat, perunat ja sipulit maahan oli ajatuksena että asumme koko kesän mökillä. Kuinkas sitten kävikään. Ostettiin koulu ja kasvimaa jäi oman onnensa nojaan.

Nooh, kyllä sieltä jotain satoakin saatiin. 





 Perunat olivat hyvinkin yksilöllisiä. Ensvuonna syödäänkin miniperunoita.



Sunnuntaina vietettiin koko päivä metsässä. Ihana ihana syksyinen metsä! Lapsetkin viihtyivät niin hyvin.






Kosti oli tosi innokas etsimään sieniä. Saalista ei saatu mitenkään järkyttävästi, mutta ei kai se ole tärkeintä..



 

Tilda mussutti onnessaan puolukoita.


Tuo kuvan keskellä oleva pikkuinen möykky on Tilda.




Kirpparilta ostettu kantorinkka ja manduca todettiin kunnon välineiksi. Tilda nukkui tyytyväisenä kaikki kävelymatkat manducassa. 
Iltapäivän sienireissulla oltiinkin Villen ja Tildan kanssa kolmestaan. Mentiin taas uusille sieniapajille. Randomilla vaan johonkin suuntaan metsään. Löydettiin sitten myös ilmeisesti karhun jälkiä ja pesä. Onneksi ei itse karhua. Kovasti miulla höpötyksen määrä ja äänen voimakkuus kasvoi, kun käveltiin ihan pesän ohi. Enhän mie yhtään karhuja pelkää..
Mahtavaa, kun nuo lapset ihan selvästi viihtyy metsässä. Ollaan jotain edes tehty oikein. Mie voisin syksyisin olla joka päivä metsässä, ihailla ruskaa ja haistella syksyn tuoksuja. Tosin ilman niitä hirvikärpäsiä.






tiistai 16. syyskuuta 2014

Niskat jumissa.




Makuuhuoneiden katot on nyt vihdoin maalattu. Makkareiden katoissa oli kaikkein suurin työ, koska pohja näytti tältä: 


Muissa huoneissa onkin valkoinen paneelikatto, joten niihin riittää yksi kerros maalia. Nuo lakatut paneelit piti ensin hioa, maalata Otexilla (yök yök), kitata naulojen reijät ja sitten maalata vielä väli-ja pintamaali. Hirveä homma, mutta kyllä ne on nyt paljon paremman näköiset kuin ne vanhat levyt. Vai mitä?


Pitäisi koteloida nuo ankeat putket jotenkin. Ei ihan sovi tuohon tyyliin.. Ehkä jollain harmaalla lankulla..?




Eihän meillä koskaan käytetä lapsityövoimaa..;)

maanantai 8. syyskuuta 2014

Pumpulia.

Tänään on meidän toinen hääpäivä, pumpulihäät. Yhteisiä vuosia on takanapäin melkein kymmenen. Pitkä aika. Oltiin vasta 16 kun aloitettiin seurustelu ja tässä sitä ollaan. En ois silloin uskonut, mutta jotenkin vain rakastuin koko ajan syvemmin ja rakastun aina uudestaan. 

Tänään ollaan vietetty hääpäivää hyvinkin arkisissa merkeissä, kattoa maalaten. Mutta juuri meidän tyylistä. Se on sitä onnea, kun saa yhdessä tehdä ja rakentaa. Viettää ihan sitä tavallista arkea. 

Silloin kun oltiin seurusteltu vasta muutama kuukausi ja suurimmaksi osaksi vain nysvätty kahdestaan, Ville kysyi miulta että "tehtäiskö joskus jotain?". Ois ehkä kannattanut varoa sanojaan. 
Sen jälkeen ollaan kyllä tehty vaikka ja mitä. Reissattu, rempattu, seikkailtu, tutustuttu uusiin ihmisiin ja toisiimme, muutettu monta kertaa, saatu kaksi lasta, riidelty ja huomattu aina vaan kuinka paljon rakastammekaan. 
Nykyään Ville kysyy "milloin voitais vaan olla" ;D.


"Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää."

-Löydetty tanskalaisen linnan entisöinnin yhteydessä sakastin seinätiilten välistä - muurattu 1642.


"Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi 
ettei mikään enää ole vailla merkitystä"

-Tommy Tabermann


Kuva: Tomi Setälä


Kiitos taas<3

lauantai 6. syyskuuta 2014

1-vuotias neiti T.

Vuosi sitten olin jo kuusi päivää saanut tutustua pieneen ihmiseen. Silloin jo huomasin kuinka sosiaalinen ja läheisyyttä rakastava pieni neiti meillä on. 
Vieläkin muistan sen tunteen, kun tultiin Tildan kanssa ensimmäistä kertaa kotiin.. Se oli sekoitus jännitystä, pelkoa, onnea ja iloa. Eniten kuitenkin sitä onnen tunnetta. En osannut kuvitellakaan mihin vuosi meidät vie.. Mutta ei puhuta nyt siitä, vaan meidän ihanasta 1-vuotiaasta! 
Vuosi on mennyt ihan käsittämättömän nopeasti. Meidän vauvasta on ollut taapero. Taapero joka osaa kävellä, kiipeillä, sanoa "äiti, vauva, pappa, auto, kiitti". Muutakin höpötystä tulee hirveästi, myö ei vaan ymmärretä sitä. Tilda rakastaa mekkoja, koruja, kenkiä, musiikkia, tanssia ja hiuksia! Onkohan se näihin tyttöihin jotenkin sisäänrakennettu ominaisuus? 

Tilda on aina ollut hyvin sosiaalinen ja vauvanakin paras paikka oli syli. Tilda myös itki paljon vauvana, joka oli välillä hyvin haastavaa. Sitten kun neiti täytti puolivuotta niin koko olemus muuttui. Kaikki kyselivät aina että onko Tilda aina niin hyväntuulinen. No joo, päivisin. Edelleenkin hän on neiti aurinkoinen. Tilda rakastaa haleja ja sylissä oloa, öisinkin hän nukkuisi aina ihan kylki kylkeen liimattuna. 

On ollut ihanaa nähdä tän kuluneen vuoden aikana kuinka kaksi pientä persoonaa tutustuvat toisiinsa. Hyö kasvaa samassa perheessä samoilla geeneillä. Kuinka erilaisia nää pienet on, mutta niin rakkaita, myös toisilleen. Vaikka vielä suurimmaksi osaksi Kostin ja Tildan leikit on yhtä tappelua, niin kyllä hyö selvästi kaipaa ja ikävöi toisiaan. Ja kyllä sieltä järkeviäkin leikkejä alkaa muodostua. 

Tilda on hyvin huimapäinen tapaus, vaikka aika hienohelma onkin. Eilinen rautakaupassa käynti kuvasi hyvin neidin persoonaa. Siellä se meidän pikku emäntä kiipeili maalipurkkien päälle, vilkutteli ihmisille, tepasteli ympäri käytäviä ja meni ottamaan jotain kassalla olevaa mummoa kädestä. 
Kohta tulee äidille ja isälle kiire, kun kävely muuttuu juoksuksi!


Paljon onnea vielä rakkaalle yksi vuotiaalle!