perjantai 25. syyskuuta 2015

Kuinka käy, kun emäntä jätetään yksin tekemään remonttia..?

Villen ja miun makuuhuone edistyy vihdoin! Ehkä kohta päästään vähän väljemmin nukkumaan ja saadaan makuuhuoneet laitettua oikeaan järjestykseen. Ja mikä ihaninta, saadaan (ainakin toivottavasti) pian vaatekaapit/lipastot ja muovilaatikot ja ikea-kassit pois nurkista! 

Meidät tuntien, tietenkään mitään ei voi tehdä helpomman kaavan kautta. Olin jo pohjamaalannut yhden seinän eli siihen olisi tarvinnut vain maalata pintamaali ja toiselle seinälle tapetti oli ostettu ja suunniteltu.. Mutta kuinkas sitten kävikään, kun miut jätettiin yksinään siistimään seinää maalausta varten..


Hihii, vähän karkas lapasesta homma.. :D

Seinän alareunasta pilkotti ihan pieni kohta sinistä.. Eihän sitä voinut siihen jättää, vaan pakko oli katsoa mitä siellä alla oli. Aivan ihana alkuperäinen tapettihan sieltä löytyi! Ei antanut omatunto periksi enää tuon päälle maalata mitään, vaan vanha tapetti saa jäädä. 


Tuosta on tarkoitus vielä repiä pois nuo valkoiset tapetti+maali- kohdat, niin että seinä on kokonaan vain tuota vanhinta tapettia. 




Ongelmaksi tuli vain se, että viereiselle seinälle oli tarkoitus laittaa (jo ostettua) sinistä Kiurujen yö-tapettia, mutta aika sekamelska olisi tullut. Joten päätettiin jättää Kiurujen yö seuraavaa projektia varten odottamaan ja maalata seinä. Yritettiin maalata seinä suunnilleen samansävyiseksi kuin tapetin raita on. Raita on vähän eläväpintainen, joten seinästäkin tehtiin "monivärinen". 




Lattiakin on saanut jo kaksi maalauskerrosta päällensä. Vielä reunusraitojen ja koko lattian kertaalleen maalaus jäljellä. Sitten vain annetaan lattian rauhassa kuivua ja kovettua. Listoitus ja sänky sisään!

torstai 3. syyskuuta 2015

Onnenkyyneleitä.

Tää viikko (tähän asti) on pitänyt sisällään niin ihania ja onnellisia asioita että ihan pelottaa että mitä seuraavaksi tapahtuu. 



Tänään juttelin todella hyvän puhelun, että en meinannut nahoissani pysyä ja olisi tehnyt mieli kesken puhelun kirmata pitkin pihamaata, hyppiä ja kiljua onnesta. 

Mie pääsin kouluun! Aloitan tiistaina lukemaan maatalousalan perustutkintoa, lampuriksi. Haave, josta en ole juurikaan puhunut. Haave, jota moni ei varmasti ymmärrä alkuunkaan. Haave, jota olen empinyt että pystynkö siihen. Haave, jonka päätin yrittää toteuttaa.

Kaikkein parasta tässä on myös se, että koulu toteutetaan monimuoto-opiskeluna, joten saan olla lasten kanssa kotona vielä vuoden! Tästä kaikki kiitos kyllä kuuluu Villelle. <3 

Lisäksi meidän ihana temperamenttinen pikku-emäntä täytti tiistaina 2-vuotta! Miten aurinkoinen pieni papupata neiti meillä onkaan, mutta samalla niin pippurinen.







Eikä ihanat uutiset vieläkään loppunut. Meidän rakas ystäväpariskunta sai pienen pojan!




Voitte uskoa, että onnenkyyneleitä on tällä viikolla vuodatettu aika monta. <3

.. Ja mie oon päässyt tällä viikolla jo kaksi kertaa jumppaan, yksin. Kiitos äiti!