Luonnonlapset.

Vihdoin sain koneelle tilaa ja pääsin lataamaan kuvia!

 Tässä ensiksi kuvapläjäys meidän ihanista luonnonlapsista. Ei olla maltettu juurikaan sisällä olla, kun on kerrankin iso oma piha missä temmeltää. Lapset kyllä keksii sielläkin vaikka mitä töllöntöitä kun mie yritän samalla tehdä kasvimaahommia.

Lapset keksi tänään että meillähän kasvaa tälläisiä "puhalluskukkia"! Ihan kun noita voikukkia ei kasvaisi tarpeeksi pihamaalla..

  

Tildalla on piha täynnä lemmikkieläimiä.. "patoja" eli matoja.

Hyvä emäntä madoille hää on, vei heidät ulkoilemaan omenapuuhun. Tilda myös pitää huolta matojen vetreydestä. Venyttää niitä niin pitkiksi kuin saa ja toteaa "kato, iso pato!".

Löydettiin myös räksän pesä, meidän omenapuusta. Siellä ne poikaset nökötti nokka ammollaan.

Suunnistusta ja uuden vessan etenemistä.

Tänään avattiin Kostin kanssa kesän suunnistuskausi. Toivottavasti tänä kesänä olisi enemmän aikaa käydä suunnistamassa, nimittäin Kosti nauttii siitä todella paljon (ja niin nauttii äitikin)! Tänään käytiin 1,5km rata, metsässä oltiin n.40min. Maaliin tultaessa Kosti totesi; "Tänään oli lyhyt suunnistus!".. Eli ensikerralla pitää vissiin ottaa jo pidempi rata?:D

Ollaan myös kovasti yritetty olla pois Villen tieltä, että isäntä pääsee rauhassa tekemään remonttia. Tänään olikin uusi vessa saanut hienon paneelikaton ja vesieristettä seinään ja lattiaan. Kohta pääsee laatoittamaan lattiaa!

Edelleenkään tämä kone ei suostu löytämään ladattuja kuvia, joten laitan kuvat blogin facebook-sivuille. Ärsyttävää!

Remonttiarkea jo vuosi takanapäin!

Ahola on ollut meillä jo vuoden. Tuntuu todella oudolta, että vuosi sitten tuskailtiin kerrostalossa oman talon kaipuun kanssa ja sitten löydettiin Ahola.. Ja ihastuttiin heti. Voiko siitä olla jo vuosi? 

Vuoden aikana täällä on itketty, naurettu, kirottu, tuskailtu, hermoiltu.. mutta tärkein; oltu onnellisia. Alusta asti tämä on tuntunut kodilta. Vieläkin puuttuu sitä ja tätä ja asutaan edelleen kahdessa makkarissa, mutta ei se mitään. Tämä on nyt meidän koti. Ja tärkeintä että lapset viihtyy ja viihtyyhän ne. Kuitenkin aika koville koko perhe ja lähipiiri on joutunut tämän vuoden aikana.

 Lapset on onneksi olleet ihan mahtavan sopeutuvaisia. Toivottavasti ei enää montaa kuukautta tarvisi ruinata lastenvahteja, kuljettaa pyykkejä ja tiskejä pesuun.. olla niin riippuvainen muiden avusta. Ihanaa kun apua on, mutta kyllä välillä se on ahdistavaa kun aina pitää pyytää apua.

Viimeisen vuoden aikana kun joku on kysynyt meltä että "mitä kuuluu" niin automaattinen vastaus on että "kiirettä". Pelkään että ollaan karkoitettu ihmisiä näin meidän ympäriltä. Tottahan se on että kiirettä on, tekemistä on niin paljon että välillä ei tiedä mistä alottaisi. Mutta ikinä ei saa olla liian kiire ystäville. 

Jos myö ei tajuta soittaa, niin meille saa soittaa aina. Ja jos ei tajuta vastata puhelimeen niin aina saa tulla käymään. Meillä on melkeinpä aina jompi kumpi kotona, kahvin-ja vedenkeitin löytyy, aina voi olla oma toiminen jos myö ei tajuta tarjota juomista. Jos on huolia, murhetta tai iloa niin kyllä myö ihan samalla tavalla kuunnellaan kuin aikasemminkin. Välillä pitää vain ehkä vähän kolauttaa vasaralla päähän että tajutaan stopata hetkeksi. 

Pelkään, että sitten joskus kun ne kauan odotetut tuparit on, niin meillä ei ole yhtään ystävää juhlimassa. Ehkä turhia pelkoja, mutta välillä tuntuu että aika ei riitä muutakuin remonttiin. Onneksi tämä on vain vaihe elämässä, koska osittain myös ostettin näin iso talo siksi, että tänne mahtuu paljon ystäviä ja läheisiä kylään. Toivottavasti ei juhlita Villen kanssa kahdestaan, kun sen aika on. :)

Tälläisiä aamupohdintoja tänään. Mukavaa viikkoa kaikille! Villellä on tällä viikolla viimeinen työviikko ja sitten alkaa taas täyspäiväinen remontointi. Kivaa!

Kirppistelyä!

Pari viikkoa on mennyt aika tehokkaasti tavaroita läpi käydessä ja kirpputorin suunnittelussa. Lauantaina meillä on siis pihakirppis klo:11-16 ja kaikki on oikein tervetulleita sinne myymään ja ostamaan! Tai jos ei kirppistelystä perusta, niin tulkaa maistamaan meidän kahvion antimia! 

Viikonloppuna meille valmistui ulos pyykinkuivausteline, nyt vain puuttuu enää se pesukone.. tai siis sen tilat. Mutta kaikki aikanaan.

 Isäntä onkin näperrellyt nyt kodinhoitohuoneen ilmanvaihtoputkia. Eilen Ville tuskailikin, että miten uuden talon rakentaminen käy niin paljon nopeammin kuin vanhan. Onneksi Villellä on paljon paremmat hermot kuin miulla tuollaseen näpertely hommaan.

 Mie tein viime viikolla tavaran haku reissun Kouvolaan, Kotkaan ja Porvooseen. Kävin hakemassa vanhoja kuuskulmaisia "mehiläiskenno"laattoja ja aitaverkkoa. Onneksi on olemassa kaikenlaisia facebookin purkutavarakirppiksiä yms. josta aina välillä löytyy aarteita. Haaveiltiin tuollaisista kuuskulmaisista laatoista pitkään, mutta budjetti ei millään antanut periksi ostaa uutena. Onneksi löytyi purkutavarana huomattavasti halvemmalla, eikä tarvinnut tyytyä "ei niin kivoihin"-laattoihin. 

En näyttäekseen saa vieläkään koneella lisättyä kuvia. Täytyy ilmeisesti tyhjentää koko kone, alkaa olemaan muisti sen verran täynnä. Kunhan ensin löytäisi sen ajan siihenkin.. Joten nyt jonkin aikaan saatte tyytyä kuvattomiin kirjoituksiin.

Aurinkoista äitienpäivää!

Tänään on ollut aivan ihana ilma! Kosti oli heti aamulla sanonut että milloin mennään ulos, aurinko paistaa eikä tuule yhtään! Itse posotin unta äitienpäivän kunniaksi melkein puolille päivin, mutta heti kun virkosin niin sännättiin ulos. Oltiin kaikki niin onnessaan auringosta ja omasta pihasta että unohdettiin katsoa kelloa.. Meni tänään vähän myöhäiseksi lounastaminen ja päiväunet. Molemmat lapset sanoi vähän väliä pihalla "ihanaa, ihanaa". :)

Tänään myös juhlittiin äitejä. Toivottavasti kaikilla äideillä on ollut tänään ihana päivä. Muistakaa, että teistä jokainen on tärkeä juuri sellaisina kuin olette. Tässä on aivan ihana Maaret Kallion teksti "Ihan tavallisille äideille"; 

Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi  ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.

Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.

Jokainen meistä on se ihan tavallinen äiti, mutta kuitenkin niin rakas lapsilleen. Jokainen meistä joka on saanut lahjaksi äitiyden tietää miten tärkeä, raskas ja rakas tehtävä se on ja koskaan se tehtävä ei tule valmiiski. Ei vaikka se lapsi olisikin jo aikuinen.. vai mitä äiti? 

Joka kerran on äidiksi syntynyt,

hän äiti on kaikkien lasten,

ja kaikkia maailman lapsia

hän on painanut rintaansa vasten.

Ja maailman lasten itkua

hän on korvissaan alkanut kuulla,

sillä maailman lapset puhuvat

hänen omien lastensa suulla.

-Anna-Mari Kaskinen-

  Mie sain näin hienoja äitienpäivä lahjoja. Saappaan ja kortin Kosti oli askarrelut kerhossa. Pöllöt tehtiin kotona, oikeanpuoleinen on Tildan ja vasemmanpuoleinen Kostin tekemä. 

Sain myös lasten maalaaman ja koristeleman peilin, kimpun pioneja ja keinutuolin(!). Jostain kumman syystä kone ei anna miun lisätä enää kuvia, joten voitte kuvitella miltä ne näytäisivät.:)

Rakastan olla äiti!<3 

...Katsotaan huomenaamulla tilannetta uudestaan, kun pitäisi kerhoon lähteä..

Intoa täynnä ku ilmapallo!

Torstaina oli viimeinen työpäivä siivoushommista vähäksi aikaa. Todella huojentava olo. Nyt pääsee täysillä (niin täysillä kuin kahden lapsen kanssa pystyy) tekemään remonttia. Kunnon loppuspurtti täytyy ottaa, että saadaan syksyksi valmista. Syksyllä puhaltaa nimittäin ihan uudet tuulet töiden osalta, ainakin toivottavasti. En ole pitkään aikaan päässyt kunnolla tekemään mitään remonttijuttuja, joten kädet oikein syyhyä että pääsen jatkamaan siitä mihin hommat tammikuun lopulla jäi. 

Vappuviikonloppu ollaan vietetty aika rennosti. Välillä pitää levätä, että taas jaksaa. Selkeästi myös lapset on nauttinut siitä, että molemmat vanhemmat on kotona. 

Vappuaattona saatiin juhlia isännän kanssa kahdestaan. Teki kyllä hyvää olla vaan. Katsottiin viikonloppuna jopa kaksi leffaa, alusta loppuun! Saavutus meiltä.

Esikoinen sai oman potkupyörän. Nyt ei tarvitse enää kiukuta, kun isoveljen potkis on vielä niin iso. 

Vappupäivänä käytiin Rautjärvellä katsomassa traktorimarssia ja kuuntelemassa humppaa. Marssissa oli yli 50 uutta ja vanhaa traktoria. Lapset söi kesän ensimmäiset jätskitkin.

Viikonloppuna kaikkien kynnen aluset on ollut täynnä multaa. Istutettiin lisää syreeniaitaa, kylvettiin nurmikkoa, koulittiin taimia, istutettiin siemeniä lisää ja myös istutettiin pari herukkapuskaa. 

Lasten näkemys kukkasipuleiden istutuksesta;

Kesä on jo ihan ovella! Tänään västäräkki keikkui katon harjalla. Eikös se ole västäräkistä vähäsen..?