Miten me päädyttiin ostamaan Aholan vanha kyläkoulu?

Ollaan seilailtu ympäri Suomea kuutisen vuotta. Kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan, mietittiin takaisin muuttamista kotipaikkakunnalle jossa meillä on melkeinpä koko tukiverkosto. Samalla V vaihtoi alaa ja siirtyi opiskelemaan talonrakentajaksi. Elokuussa -13 muutettiin kerrostaloasuntoon. Ajatuksissa oli että asutaan tässä muutama vuosi, sen aikaa kun lapset ovat pieniä. Talven hämärissä ajatus remonttitalosta sikisi mielessä, mutta ajateltiin ettei mikään pankki anna meille lainaa. Ollaanhan me kaksi työtöntä! Kevään korvilla remonttitalo haaveet vain kasvoivat ja ajateltiin kokeilla onneamme. Käytiin katselemassa taloja ja yksi ihana löytyikin. Mentiin pankkiin kertomaan meidän remontointi ideasta ja ajatuksesta että asuttaisiin talossa vain muutama vuosi ja myytäisiin se sitten eteenpäin. Meinasin puhjeta onnenkyyneliin kun pankinjohtaja sanoi, että ”pitäähän nuorille antaa mahdollisuus! Eihän sitä ikinä pääse eteenpäin jos ei yritä.”. Juuri niin! Ihan mahtava ajattelutapa. Noh, talo oli sitten kerennyt jo menemään kaupaksi tällä välillä. Taloja käytiin katsomassa joka viikko, muutama kiinnostava oli, mutta aina joku oli ennen meitä. Toukokuun alussa luovutin. Ajattelin, että vietetään sitten koko kesä mökillä ja nautitaan kesästä. Katsotaan ensivuonna uudestaan. Eräänä myöhäisenä iltana olin jo vaipumassa uneen, kun isäntä rymistää makkariin kännykkä kädessä; ”Veera, nukutsie!? Kato mitä tääl on!”. Säikähdin jo, että jotain on sattunut. No olihan sitä sattunut. V löysi meidän kodin. Aamulla heti välittäjälle soittoa, koulua katsomaan ja päätös että ostetaan se. Kaikki tapahtui loppujen lopuksi aika ryminällä, mutta se vain tuntui kodilta heti alusta asti.