Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna käytiin koko perhe Etelä-Karjalan partiolaisten piirileirillä, Pula-ajalla. Leiri pidettiin tuttuun tapaan Hepohiekalla. On se vaan niin ihana paikka. Paikka joka on täynnä omia lapsuuden ja nuoruuden aikaisia partiomuistoja.. sellaisia muistoja joita toivon omieni lastenikin saavan. Toivottavasti partiosta tulisi heille yhtä rakas harrastus kuin Villelle ja miulle. Korjaus, partio on elämäntapa eikä vain harrastus.
Joka tapauksessa, sää suosi meitä taas. Kosti muisti paikan viime kesästä ja ihan selvästi ymmärsi homman idean. Tilda oli taas haltioissaan siitä ihmismäärästä ja ihmetteli mikseivät kaikki tulleet höpöttämään hänelle.
Ohjelmassa oli paljon uimista! Vesi oli niin ihanan lämmintä ja Hepiksellä on ihan huippu uimaranta!
Kosti muisti tornin viime kesästä. Mie en uskaltanut edes kiivetä ylös asti. Onneksi on iskä ja Tildan kummi Osku, jotka vuoron perään kävivät Kostin kanssa ylhäällä.
Kumpanakin iltana päästiin osallistumaan iltaohjelmaan, jossa lapsille taisi olla tärkeämpää eväiden syönti..
Joo, kyllä siellä ihan kivaa oli..
Sunnuntai-aamuna päästiin osallistumaan leirijumalanpalvelukseen, jossa yksi partiopariskunta meni naimisiin! Se oli hienoa ja ihanan erilaista.
Kahvila Hertta oli molempien lasten suosikki.
Tuo jäätelö oli taivaallista! Vaikka mie en yleensä tykkää jäätelöstä.
Ensimmäistä kertaa partioleirillä<3
Tuolla leirillä muistui mieleen niin hyvin kaikki ne illat iltanuotioilla. Istuttiin kaikki vierekkäin, laulettiin tuttuja lauluja, katseltiin nuotiota ja haaveiltiin. Toivoin silloin, että toivottavasti miulla olisi joskus sellanen mies jolle partio ja luonto olisi yhtä tärkeitä kuin miulle. Toivoin myös että meillä olisi omia pieniä partiolaisia, joiden kanssa istuttaisiin iltanuotiolla ja nukuttaisiin perheleirissä.
Ja nuo toiveet toteutuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti