Tää viikko (tähän asti) on pitänyt sisällään niin ihania ja onnellisia asioita että ihan pelottaa että mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tänään juttelin todella hyvän puhelun, että en meinannut nahoissani pysyä ja olisi tehnyt mieli kesken puhelun kirmata pitkin pihamaata, hyppiä ja kiljua onnesta.
Mie pääsin kouluun! Aloitan tiistaina lukemaan maatalousalan perustutkintoa, lampuriksi. Haave, josta en ole juurikaan puhunut. Haave, jota moni ei varmasti ymmärrä alkuunkaan. Haave, jota olen empinyt että pystynkö siihen. Haave, jonka päätin yrittää toteuttaa.
Kaikkein parasta tässä on myös se, että koulu toteutetaan monimuoto-opiskeluna, joten saan olla lasten kanssa kotona vielä vuoden! Tästä kaikki kiitos kyllä kuuluu Villelle. <3
Lisäksi meidän ihana temperamenttinen pikku-emäntä täytti tiistaina 2-vuotta! Miten aurinkoinen pieni papupata neiti meillä onkaan, mutta samalla niin pippurinen.
Eikä ihanat uutiset vieläkään loppunut. Meidän rakas ystäväpariskunta sai pienen pojan!
Voitte uskoa, että onnenkyyneleitä on tällä viikolla vuodatettu aika monta. <3
.. Ja mie oon päässyt tällä viikolla jo kaksi kertaa jumppaan, yksin. Kiitos äiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti