perjantai 13. kesäkuuta 2014

Pullukka.

Facebookissa pyöri linkki joka sopi kuin nakutettu tän päiväseen tapahtumaan. 

Jenni Pääskysaari on aloittanut tänään vartalovallankumouksen ja luonut 10 todella hyvää käskyä, jotka jokaisen pitäisi ottaa käyttöön omassa elämässään. Käy lukemassa 10 käskyä tästä.

Tänään Tilda sai taas kuulla olevansa pullukka. Yleensä vauvat ovat pyöreitä ja useimmilla on ihanat vauvamakkarat. Mutta ei miun mielestä se oikeuta ketään tuntematonta tai ylipäätänsä ketään aikuista sanomaan miun lasta tai kenenkään lasta pullukaksi tai lihavaksi. Tilda on vasta 9,5 kuukautta ja on saanut kuulla nämä sanat jo monta kertaa. Kosti oli tuon ikäisenä pari kiloa painavampi, eikä kukaan ikinä sanonut Kostia pullukaksi. Johtuuko se siitä että Kosti on poika? Ilmeisesti Tildan tyttönä pitäisi olla mahdollisimman siro ja hoikka? 
Nainen joka tänään tuon pullukka sanan heitti, ei ole itsekkään mistään siroimmasta päästä, mutta ei tulisi mieleenkään huomautella hänen ulkonäöstään mitään. Mikä siis oikeuttaa huomauttamaan miun lapsen ulkonäöstä? Asiaa olis ehkä vähän lieventänyt se, että tämä nainen olisi edes jäänyt juttelemaan tai sanonut Tildasta jotain muuta. Mutta ei. Ainut asia mitä hän tokaisi oli että "Onpas pullukka!" ja lähti pois. 
Mie oon niin tuohtunut koko asiasta. Niskakarvat nousee pystyyn joka kerta kun joku sanoo Tildaa pullukaksi tai lihavaksi. Jos jonkun ulkonäkö tai ulkomuoto häiritsee tai huvittaa, niin sitä voi sitten puida omassa rauhassa yksinään. Jos oma ulkomuoto häiritsee, sille asialle pitää tehdä jotain, mutta ei sekään ole lasten asia. 

Mie en vaan halua että kukaan koskaan joutuu kokemaan sitä kiusaamishelvettiä. Itse olen joutunut kokemaan koulukiusattuna olon, myös ystäväni ovat joutuneet kärsimään liikaa kiusaamista. En hyväksy kiusaamista missään muodossa ja olen todella kärkkäänä heti puolustamaan kiusattua. Tästä aiheesta voisin paasata vaikka kuinka, mutta jätetään se nyt toiseen kertaan. Vaikka Tilda ei vielä ymmärräkkään  mitä pullukka sanalla tarkoitetaan, niin silti vanhat muistot ja puolustusvaistot heräävät. Kai se on myös se äidinvaisto ja äidin toive ettei lapsille tapahtuisi ikinä mitään pahaa. 



Meni vähän ohi remonttiaiheiden, mutta tällästä tämä on. 
Meidän arkea. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti