Tänään on meidän toinen hääpäivä, pumpulihäät. Yhteisiä vuosia on takanapäin melkein kymmenen. Pitkä aika. Oltiin vasta 16 kun aloitettiin seurustelu ja tässä sitä ollaan. En ois silloin uskonut, mutta jotenkin vain rakastuin koko ajan syvemmin ja rakastun aina uudestaan.
Tänään ollaan vietetty hääpäivää hyvinkin arkisissa merkeissä, kattoa maalaten. Mutta juuri meidän tyylistä. Se on sitä onnea, kun saa yhdessä tehdä ja rakentaa. Viettää ihan sitä tavallista arkea.
Silloin kun oltiin seurusteltu vasta muutama kuukausi ja suurimmaksi osaksi vain nysvätty kahdestaan, Ville kysyi miulta että "tehtäiskö joskus jotain?". Ois ehkä kannattanut varoa sanojaan.
Sen jälkeen ollaan kyllä tehty vaikka ja mitä. Reissattu, rempattu, seikkailtu, tutustuttu uusiin ihmisiin ja toisiimme, muutettu monta kertaa, saatu kaksi lasta, riidelty ja huomattu aina vaan kuinka paljon rakastammekaan.
Nykyään Ville kysyy "milloin voitais vaan olla" ;D.
"Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää."
"Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää ole vailla merkitystä"
-Tommy Tabermann
 |
| Kuva: Tomi Setälä |
Kiitos taas<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti