maanantai 28. heinäkuuta 2014

Aarteita.



Aarteita lattiapurujen seasta..




Jonkun velkakirja löytyi ullakolta.

  

Oisko tarvetta pakettiautolle?


Emännät hoi! Tiiättehän sen tunteen, kun pyykkilauta halkeaa?


 Raksamiehet oli tupakkamiehiä.




sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Helleviikon puuhailuja..

Taas sunnuntai. Tää viikko on mennyt taas hujauksessa. Mutta en valita! On ollut ihana viikko; aurinkoa, lämpöä, uimista, onnellisia lapsia, ihania ihmisiä ja tietenkin remonttia. Tänään kävin ensimmäistä kertaa Aholassa sitten tiistain ja siellähän oli tapahtunut taas vaikka kuinka! Välillä tulee ihan kamalan huono omatunto, kun Ville tekee remonttia ja mie oon "vaan" lasten kanssa.. mutta jonkunhan lapsetkin pitää hoitaa. Yritän laittaa tuollaiset ajatukset taka-alalle ja ajatella että tilanne kuitenkin muuttuu toisinpäin siinä vaiheessa kun Aholassa pääsee maalaamaan ja sisustamaan. 


Kostin huone näyttää niin erilaiselta, kun hirsiseinä näkyy ja ne hirveät keltaiset levyt on poissa.





Ja mitäs myö ollaan lasten kanssa tehty..



Halailtu, hellitty ja leikitty ihanan pikku Milli-koiran kanssa. 



Käyty sukuloimassa ja tapaamassa äiti-kaveria perheineen Pohjois-Karjalassa. 





Mökkeilty kavereiden mökeillä. Uitu ja saunottu iltamyöhään. Nautittu iltapalaa auringon laskiessa. 




Ihana Suomen kesä!


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Vanhan koulun väki.


Ketä meitä on?


Minä, Veera,  25vuotias kahden lapsen kotiäiti ja vaimo. Oman polun kulkija. Juon liian monta kuppia teetä päivässä ja jalasta löytyy melkein aina villasukat. Rakastan luonnossa liikkumista ja uusia asioita. Tulistun sekunnissa, mutta lepyn yhtä nopeasti. Unohdan usein katsoa ajankulua. Kunhan ympärillä on rakkaita ihmisiä niin kaikki on hyvin. 
p.s Uusin järkevä kuva miusta on otettu HUHTIKUUSSA Levin reissulla ja sekin on miun ite ottama!



Mieheni Ville, joka on myös 25vuotta. Ollaan tunnettu 14vuotta ja tämä on yhdeksäs vuosi yhdessä. Ville on näpertelijä. Mitä ei osata niin sitten opetellaan. Mutta järkyttävän jääräpäinen isäntä.. ollaan molemmat. Eräjormailija ja kalastaja, jos vain aika antaisi myötä. Ihminen, jonka kanssa on niin helppo olla.



Poikamme Kosti. Lokakuun alussa 3vuotta täyttävä pikku jästipää. Myös haaveilijan vikaa löytyy. Aina pitää mennä ukin kanssa kivihommiin tai iskän kanssa remontoimaan. Uusin innostuksen kohde on jalkapallo ja suunnistus. 


Tyttäremme Tilda, kymmenenkuinen neiti aurinkoinen. Paitsi silloin kun ei mennä Tildan mielen mukaan. Veljen perässä kuljetaan joka paikkaan ja hölmöilyjä täytyy äidin iloksi tehdä. Musiikki ja tanssiminen on ihan parasta.  


Kuvat kuvaa meitä aika osuvasti;).

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Puutarhaa.


Mie rakastan Aholan puutarhaa. Se on niin vihreä, luonnonmukainen ja vaan niin ihana. Tuntuu että mieli lepää kun saa puuhastella pihalla. Aina kun ollaan käyty taloja katsomassa, niin miun yksi tärkeimmistä kriteereistä on ollut piha. Se pitää tuntua omalta ja siihen pitää rakastua. Näin kävi Aholan pihan kanssa. Vielä pitäisi saada meidän ja naapurin väliin sireeniaita niin saisi olla omalla pihalla ihan rauhassa. Naapureiden talo on siis "uusi" koulurakennus eli käytännössä meidän pihojen välillä ei ole mitään näkösuojaa eikä rajoja. Mutta työllähän saa melkeinpä mitä vaan tehtyä. 


Tämä kesä menee vähän tutustuessa pihan kasveihin. Laitoin kaikki kukat ruukkuihin, koska haluan tutkia löytyykö pihalta vanhoja perennoja ja sitten vasta rakentaa kukkapenkkejä. Kasvihuone ja kasvimaa löytyy. On tomaattia, maissia, paprikaa, munakoisoa, kurkkua, retiisejä, salaattia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, yrttejä.. Kaikki muut paitsi tomaatit kasvatin itse siemenistä. Mutta kiitos todella kylmän kesäkuun kasvu on jäänyt tosi huonoksi ja esimerkiksi avomaankurkut paleltui ihan kokonaan. Ärrinmurrin. 


Tältä tämä näytti, kun lähdettiin Helsinkiin...


Kotiinpalattua kukka näytti tältä:



Tältä näytti avomaankurkut, kun istutin ne..



Reissun jälkeen näky oli tämä:


Onneksi naapurilta saatu kesäkurpitsa selviytyi hengissä!



Maissit oli ihan elivoimaisia istutusvaiheessa..



Joo ei ole enää..




Onneksi sentään kukat kukkii ja nurmikko kasvaa..!







Kosti huusi; "ei pääse eteenpäin!". Nyt tuokin heinikko on matalana..







tiistai 8. heinäkuuta 2014

Miltä Aholassa näyttää nyt?

Monia varmaan kiinnostaa miltä Aholassa näyttää nyt. Tuntuu että  hommat junnaa paikoillaan, mutta nyt kun katselin vanhoja kuvia niin siellähän on tapahtunut vaikka ja mitä. Suurimmat urakoinnit on hoitanut Ville ja miun isä. Miun aika on mennyt suurimmaksi osaksi pikku termiitin ja vähän isomman uhmakkaan kaitsemissa. Juuri palattiin mökiltä. Oltiin siellä nauttimassa vähän hellepäivistä ja lataamassa akkuja. Villellä alkoi perjantaina loma joka siis tietää kunnon rutistusta remontin kanssa, että saataisiin makuuhuoneet valmiiksi. 










Todellinen feng shui, kaikki huonekalut yhdessä kasassa!

Sitten kun alkaa sisähommat kyllästyttää, niin aina voi hakata halkoja.