Ihana kamala 2-vuotias.

Silloin kun Kosti oli kaksi, niin Tilda oli juuri syntynyt ja oltiin muutettu uuteen kotiin. Ajattelin silloin että kaikki ne uhmakiukut ja temppuilut johtuivat niin isoista elämänmuutoksista. Perunpa puheeni, tuo neiti on ihan samanlainen.. Ainakin kaksi kertaa pahempana. Onko kaikki 2-vuotiaat tällaisia? 

Tilda vähän piirsi liiduilla..

Kosti 2v. Imetin Tildaa, niin Kosti päätti ottaa itse välipalaa.

Ennen lapsia kun olin päiväkodissa töissä ja podin kovaa vauvakuumetta, ajattelin aina että en mie niinkään vauva-aikaa odota, vaan sitä ihanaa maailmaa tutkivaa taaperoa. Niin, lapset näyttää sen parhaimman puolensa hoidossa ja kylässä. Kotona se pieni tehosekoitin pääsee sitten valloilleen.

Vauva-aikana lasta kuljetetaan neuvolaan tarkistettavaksi vähän väliä ja tehdään vanhempien voimavarakyselyitä. Miksi ihmeessä neuvolakäyntejä ei voisi olla myöhemminkin useammin? Mie ainakin koen tarvitsevani apua kahden uhmaikäisen maailmankuvan selvittämisessä. Enkä ymmärrä miksi se tuntuu niin isolta kynnykseltä vain soittaa sinne neuvolaan ja pyytää apua. Toisaalta luulen, että jos asuttaisiin ihan tavallisessa kodissa kynnys olisi paljon pienempi. Pelottaa mitä siellä sanottaisiin, kun näkevät miten remontin keskellä myö asutaan. 

Jokatapauksessa onhan kaksivuotias aivan ihana. On ihanaa nähdä miten jokapäivä se lapsi oppii ja kehittyy ja miten tarkkaavainen kaksivuotias onkaan! Kuulen usein, miten muut ihmettelevät Tildan omatoimisuutta ja kielellistä kehitystä. Ihana kuulla, että on edes jossain onnistunut. Mutta välillä se on myös taakka. Välillä ei vain jaksa. Kun meidän neiti papupata ei meinaa olla hetkeäkään hiljaa tai jos on, niin tietää että nyt ollaan töllöntöissä. Tai kun neiti päätti vähän rasvata käsiään.. ja kaiken muunkin. Tai kun neiti halusi piirtää liitutaululle.. ja myös sohvaan. Tai kun neiti halusi laittaa kissoille ruokaa.. koko ison pussin kuivaraksuja. 

Kyllä myö annetaan Tildan osallistua, sitä ei tarvitse pelätä. Tilda saa laittaa meidän kanssa ruokaa, pestä pyykkiä ja astioita, auttaa sytyttämään pönttöuuniin tulet.. Mutta niinä hetkinä, kun pitäisi esimerkiksi kerhoon lähteä ja pukea reippaasti päälle, neiti keksiikin tehdä kaikkea muuta.

Myönnän, että miulla ei ole pitkät hermot. Kyllä mie valitettavasti huudan välillä. Jälkeenpäin harmittaa, koska siitä ei ole mitään apua. Tilda huutaa vain takaisin. Vaikka huudan, niin mie pyydän myös anteeksi. 

Kyllä meillä silti halaillaan paljon, luetaan yhdessä satuja ja pidetään toisiamme kädestä niinkauan kunnes uni tulee. Vaikka myö riidellään, niin kyllä myö myös rakastetaan. Ollaan Tildan kanssa niin samanlaisia ja ehkä sen takia otetaan niin helposti yhteen. Tildan kiukkukohtauksen aikana annan Tildan kiukuta rauhassa. Kymmenen minuutin päästä Tilda tulee halaamaan ja sanoo "äiti, kiukku meni pois". Siinä vaiheessa miun sydän sulaa. 

Yritän ajatella, että tämä on vain vaihe, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Samalla pelottaa, että mitä jos tekee jotain väärin? Tämä on se vaihe, kun lapsi rakentaa sitä omaa minäkuvaa ja käsitystä muista ihmisistä. Lapsi rakentaa sitä omaa tapaa toimia muiden ihmisten kanssa ja omaa tapaa käsitellä omia tunnetiloja. Mitä jos mie vanhempana rakennan lapsillemme huonon pohjan, koska en vain osannut tulkita ja käsitellä heidän temppuilujaan oikein?

 Miksei kukaan kertonut miten vaikeaa vanhemmuus on? 

Toisaalta ei se kyllä olisi muuttanut mitään, nuo kaksi pientä on tärkeimmät asiat miun elämässä (Villen lisäksi). <3

Lastenhuone.

Vihdoin kuvia lastenhuoneesta! Lapsethan sai jo syksyllä oman huoneen, mutta vasta joulun aikaan sain otettua kuvia. Ja nyt vasta sain ne tänne teidän ihmeteltäväksi. Miten niin kiirettä pitää (vai saamattomuutta havaittavissa)..?:D

Näkymää meidän vanhempien makuuhuoneesta päin;

Lasten huone väliaikasesta olohuoneesta katsottuna;

Muurarilla on ollut vähän huono päivä..:D

Mie niin rakastan makuuhuoneiden vanhoja kakluuneja. 

 Miun ukin vanha sänky, jonka kunnostin n.6vuotta sitten. Nyt se on saanut toimia Kostin sänkynä. Kosti on sanonut, että hän nukkuu siinä sitten aikuisenakin. :)

Yksi parhaimmista kirpparilöydöistä.. Muumiteatteri! Tuohon tulee valotkin! Tildalla on sen takia peltorit päässä, kun Kosti soitti rumpuja. 

Sitten joskus kun Lasten Valtakunta valmistuu, niin tarkoitus olisi että lelut olisivat siellä ja tämä huone olisi rauhoitettu vain nukkumiseen. Joskus tästä tulee Tildan huone ja väliaikaisesta olohuoneesta sitten Kostin huone, mutta saavat olla samassa huoneessa niin kauan kuin viihtyvät.

Nyt koulutehtävien pariin.. Mukavaa viikonloppua! 

Aholan joulu.

 Joulu tuli ja meni taas aivan liian nopeasti. Ollaan nautittu kyllä lomasta koko perhe, tännekään en sitten saanut aikaiseksi laitettua joulu- ja uuden vuoden toivotuksia. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihanan rauhallinen joulu ja toivon kaikille onnellista tätä vuotta! 

Hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta Vanhan koulun väeltä!

Meillä jouluaattoa edeltävät päivät olivat todella kiireisiä ja olin aivan valmis laittamaan hanskat tiskiin. Lohduttauduin sillä ajatuksella, että viime vuonna pari päivää ennen joulua vielä maalailtiin lattioita. Hyvinhän myö sitten kerettiin ja saatiin katettua joulupöytä yhdeksälle aikuiselle ja lapsille. 

Päätettiin tänä vuonna kokeilla piparkakkutalon tekoa.. tehtiin sitten samantien seitsemän piparinavettaa!:D Löysin alennuksesta valmiit navetan muotit, siksi meille tuli tänä vuonna navettoja eikä taloja. Ei tietenkään itsellemme tehtyä kaikkia, vaan annettiin lahjaksi.

Kosti oli hyvin maltillinen ja tarkka pipareiden koristelussa. 

 

 
Kun taas Tilda oli sitä mieltä, että mitä enemmän sen parempi.

Villen ja lasten piparinavetta:

Tänä vuonna joulupukki löysi Aholaankin. Pukki olikin illan odotetuin vieras, eikä lapset vierastaneet yhtään. Joulun jälkeenkin joka kerta kun ulko-ovi kävi, niin Tilda oli sitä mieltä että joulupukki tulee. 

Onneksi tontut olivat kuunnelleet tarkasti ja joulupukki toi aivan täydellisen joululahjan!

 Saatiin vihdoin myös se kauan haaveiltu yli kolme metrinen joulukuusi. Kuusen jalka tuotti vain ongelmia, kun meidän vanhat kuusenjalat olivat ihan liian pieniä. Täytyy ensivuodeksi jostain löytää uusi. Nyt kuusi nököttää ämpärissä ja Ville kiinnitti kuusen seinään kiinni. Hyvin on pysynyt!

 Vaikka aina perinteisesti ollaan kuusi koristeltu vasta aattona, niin tekisi mieli laittaan ensivuonna vähän aikaisemmin.. Sääli purkaa kuusi, kun tuntuu että vastahan myö se koristeltiin. 

 Nyt pitäisi jotenkin osata taas palata arkeen ja miettiä miten jatketaan remonttia. Isännällä on taas paljon töitä ja miullakin olisi kasapäin koulutehtäviä tehtävänä, joten voi olla että tammikuu menee vielä remontin osalta hyvin hiljaisissa merkeissä.

Mistä sitä aikaa saa?

Huh, onpa viime kirjoittelusta aikaa. Liian paljon aikaa, että oli ihan vaikea aloittaa kirjoittamista kun ei tiedä mistä alottaisi. Taas on mahtunut viime kuukausiin paljon itkupotkuraivareita, hermojen kiristystä ja väsymystä, mutta myös onnistumisen tunnetta, naurua ja iloa. Sellaista se elämä on.

Lokakuun alussa meidän ihana esikoinen täytti neljä vuotta. Siitä on jo neljä vuotta, kun meistä tuli ensimmäistä kertaa äiti ja isä! Yhteiseksi synttärilahjaksi lapset saivat oman yhteisen huoneen ja Tilda-neiti sai isojen tyttöjen sängyn. Nyt on kaikilla tilaa nukkua!

Remonttikuulumisia kirjoittelen myöhemmin kuvien kera, mutta ollaan nyt tehty makuuhuoneiden eteistä. Purettiin vanhat kaapit, jotta saatin ummessa ollut oviaukko esiin, purettiin muovimatto pois ja tehtiin uusi lattia, katosta ja seinistä purettiin lastulevyt pois ja kattoon laitettiin uusi paneeli. Eteisen remontista laitan kuvia, kunhan saadaan vielä seinä maalattua ja listoitettua. Seuraavaksi aula ja tupakeittiö odottaa tekijäänsä. Ensin täytyy taas vähän tienata, jotta saadaan puuttuvat tarvikkeet ostettua. 

Isäntä on tehnyt paljon töitä "oikeissa" töissä ja puuhommissa, mie olen ollut syksyn aikana aika paljon koulussa Pohjois-Savossa, joten remontti aikakin on ollut aika kortilla. Välillä iskee epätoivo, olikohan tuo koulun aloitus nyt järkevää? Mutta samalla tiedän, että se on juuri oikea juttu miulle. Ja toisaalta koulu motivoi myös tekemään remonttia valmiiksi, sillä se mahdollistaa sen, että joskus voidaan (ainakin toivottavasti) ostaa meidän ihan oma maatila. 

Lampaatkin lähti takaisin omaan laumaansa lokakuussa. Kyllä niitä villapalloja onkin ikävä!

Mukavaa loppuviikkoa!

Luonnonlapset.

Vihdoin sain koneelle tilaa ja pääsin lataamaan kuvia!

 Tässä ensiksi kuvapläjäys meidän ihanista luonnonlapsista. Ei olla maltettu juurikaan sisällä olla, kun on kerrankin iso oma piha missä temmeltää. Lapset kyllä keksii sielläkin vaikka mitä töllöntöitä kun mie yritän samalla tehdä kasvimaahommia.

Lapset keksi tänään että meillähän kasvaa tälläisiä "puhalluskukkia"! Ihan kun noita voikukkia ei kasvaisi tarpeeksi pihamaalla..

  

Tildalla on piha täynnä lemmikkieläimiä.. "patoja" eli matoja.

Hyvä emäntä madoille hää on, vei heidät ulkoilemaan omenapuuhun. Tilda myös pitää huolta matojen vetreydestä. Venyttää niitä niin pitkiksi kuin saa ja toteaa "kato, iso pato!".

Löydettiin myös räksän pesä, meidän omenapuusta. Siellä ne poikaset nökötti nokka ammollaan.

Suunnistusta ja uuden vessan etenemistä.

Tänään avattiin Kostin kanssa kesän suunnistuskausi. Toivottavasti tänä kesänä olisi enemmän aikaa käydä suunnistamassa, nimittäin Kosti nauttii siitä todella paljon (ja niin nauttii äitikin)! Tänään käytiin 1,5km rata, metsässä oltiin n.40min. Maaliin tultaessa Kosti totesi; "Tänään oli lyhyt suunnistus!".. Eli ensikerralla pitää vissiin ottaa jo pidempi rata?:D

Ollaan myös kovasti yritetty olla pois Villen tieltä, että isäntä pääsee rauhassa tekemään remonttia. Tänään olikin uusi vessa saanut hienon paneelikaton ja vesieristettä seinään ja lattiaan. Kohta pääsee laatoittamaan lattiaa!

Edelleenkään tämä kone ei suostu löytämään ladattuja kuvia, joten laitan kuvat blogin facebook-sivuille. Ärsyttävää!

Aurinkoista äitienpäivää!

Tänään on ollut aivan ihana ilma! Kosti oli heti aamulla sanonut että milloin mennään ulos, aurinko paistaa eikä tuule yhtään! Itse posotin unta äitienpäivän kunniaksi melkein puolille päivin, mutta heti kun virkosin niin sännättiin ulos. Oltiin kaikki niin onnessaan auringosta ja omasta pihasta että unohdettiin katsoa kelloa.. Meni tänään vähän myöhäiseksi lounastaminen ja päiväunet. Molemmat lapset sanoi vähän väliä pihalla "ihanaa, ihanaa". :)

Tänään myös juhlittiin äitejä. Toivottavasti kaikilla äideillä on ollut tänään ihana päivä. Muistakaa, että teistä jokainen on tärkeä juuri sellaisina kuin olette. Tässä on aivan ihana Maaret Kallion teksti "Ihan tavallisille äideille"; 

Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi  ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.

Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.

Jokainen meistä on se ihan tavallinen äiti, mutta kuitenkin niin rakas lapsilleen. Jokainen meistä joka on saanut lahjaksi äitiyden tietää miten tärkeä, raskas ja rakas tehtävä se on ja koskaan se tehtävä ei tule valmiiski. Ei vaikka se lapsi olisikin jo aikuinen.. vai mitä äiti? 

Joka kerran on äidiksi syntynyt,

hän äiti on kaikkien lasten,

ja kaikkia maailman lapsia

hän on painanut rintaansa vasten.

Ja maailman lasten itkua

hän on korvissaan alkanut kuulla,

sillä maailman lapset puhuvat

hänen omien lastensa suulla.

-Anna-Mari Kaskinen-

  Mie sain näin hienoja äitienpäivä lahjoja. Saappaan ja kortin Kosti oli askarrelut kerhossa. Pöllöt tehtiin kotona, oikeanpuoleinen on Tildan ja vasemmanpuoleinen Kostin tekemä. 

Sain myös lasten maalaaman ja koristeleman peilin, kimpun pioneja ja keinutuolin(!). Jostain kumman syystä kone ei anna miun lisätä enää kuvia, joten voitte kuvitella miltä ne näytäisivät.:)

Rakastan olla äiti!<3 

...Katsotaan huomenaamulla tilannetta uudestaan, kun pitäisi kerhoon lähteä..

Pesutilat etenee.

Pesutiloista en olekkaan kirjoitellut aikaisemmin. Tiistai-aamuna huristeli betoniauto pihaan ja saatiin valu lattiaan. Tämän vuoden remppahommat on vihdoin käynnistynyt! 

Tehdään siis suihku, kodinhoitohuone ja vessa entiseen oppilaiden eteiseen. Tämä tuntui järkevältä ratkaisulta siksi, että siihen sai kaikkein fiksuiten rakennettua märkätilat ja kodinhoitohuoneeseen saatiin oma uloskäynti. Kaikista järkevintähän olisi ollut rakentaa lisäsiipi märkätiloille, mutta tällä kertaa ei budjetti antanut periksi. Saunaa meille ei tule sisälle, ehkä sitten joskus saamme ulkosaunan. 

Hommahan lähti liikkeelle samalla tavalla kuin kaikissa muissakin huoneissa. Lastulevyt pois seiniltä, lattiasta muovimatto ja lattialaudat irti, purut ja koolaukset pois.

 Seuraavaksi isäntä muurasi lecaharkoista tulevien seinien alareunat. Hirren ja harkon väliin jätettiin muutaman sentin ilmarako. Rakennamme siis uudet seinät hirsiseinien sisään. Näin ei kosteuden pitäisi päästä mitenkään hirsiin.

 Lattiaan laitettiin lecasoraa jonne putkimies veti tulevat viemäröinnit ja putket. Päälle tuli finnfoam ja raudoitus. Raudoitukseen kiinnitettiin vesikiertoinen lattialämmitys. Kaiken tämän päälle valettiin 10cm paksu betoni. Nyt odotellaan n.12viikkoa että lattia kuivuu. Sillä aikaa vaihdetaan kodinhoitohuoneen ikkunat ja tehdään seinät valmiiksi. 

Kosti totesi jo keskiviikko-aamuna "Höh, ei vieläkään valmis! Milloin me päästään suihkuun!?". Vielä muutama kuukausi käytetään mummilan ja mukkilan suihku- ja pyykkipalvelua. 



.. Tuntuu, että olen tunnollisesti ottanut joka työvaiheesta kuvia, mutta en löytänyt kuvaa vaiheesta kun lattia oli täynnä lecasoraa. Muistutus vanhaa remontoijalle; Ottakaa paljon kuvia! Niitä ei voi koskaan olla liikaa.