Huivi kaulassa Saimaalla.

Hiljaista on remontin saralla pitänyt. Ollaan oltu pari viikkoa reissun päällä, mutta jospa sitä nyt arki alkaisi ja akut olisi ladattu täyteen ja jaksaa taas. 

Kuva; Ville Koho

Sunnuntaina kotiuduttiin isännän kanssa partiolippukunnan Saimaan Sissien pitkältä purjehdukselta. Tilda oli sen aikaan mukkilassa ja Kosti toisen mummin kanssa mökillä.

 Saimaan Sisseillä on oma alus, yli 100-vuotias M/S Sissi, joka oli peruskorjauksessa kolmisen vuotta ja pääsi seilaamaan taas kesällä 2013. Sissillä laitettiin sisäpinnat uusiksi, rakenneltiin majoitusratkaisuja vähän paremmaksi, kone uusittiin ja pohjaa laitettiin myös uusiksi. Viimeeksi pitkäpurjehdus on toteutunut 2007.

Kuva; Ville Koho

 Tänä vuonna vihdoin Sissi pääsikin seilaamaan 9 päivää Saimaalla ja Pielisellä aina Nurmekseen asti. Nurmes on pohjoisin paikka, jossa Sissi on käynyt viimeiseen 20vuoteen. Myö päästiin mukaan vasta puolessa välissä reissua. Hypättiin Kolin satamasta kyytiin. Harmitti vähän, ettei keretty koko reissulle mukaan, olisi ollut kiva seilata Pielistä enemmänkin. Kerettiin myö onneksi neljä yötä olemaan Saimaalla. Oli nimittäin aivan upeat maisemat ja mahtava miehistö! 

Puosu hommissa.

 

Ville toimi Sissillä puosuna ja mie olin kokkina. Mie, joka en juurikaan ruokaa laita. Mutta hyvin selviydyin hommasta, ei ainakaan kukaan tullut valittamaan ruuasta.. Ja meillä oli kyllä huippu kokkikaksikko, kiitos vielä Mari!

Oli muuten hieman hassua olla erilainen huivi päällä mikä on ollut viimeiset 19vuotta, mutta kai sitä tottuu uuteen lippukuntaan. Vaihdoin siis lippukuntaa kesällä, kun Imatralla Saimaan Sissit ja Tarmontytöt ovat sisaruslippukuntia ja Ville ja (toivottavasti Kosti) kuuluu Sisseihin, niin oli jotenkin luonnollista vaihtaa lippukuntaa. Pääsen miekin tutustumaan paremmin meripartiolippukunnan toimintaan. 

Saatiin Marin kanssa älynväläys mokkapaloihin. Testattiin sitten kaasu-uunin toimivuutta mokkapalojen paistamiseen ja hyttysverkon (puhtaan!) toimivuutta jauhojen sirotteluun. Ihan hyvinhän tuo onnistu, mitä nyt vähän paloi toisesta reunasta. Kokeille jätettiin tietysti parhaimmat palat.;)

Oli kyllä niin huippu reissu etten osaa oikein sanoin sitä kuvailla. Ehkä kuvat kertovat puolestaan, enskesänä sitten uudestaan!

Kiitos vielä huipulle purjehdusporukalle!:)

  

Kuvia Kolin maisemista.

Kaltimon sulku: 

 Näissä maisemissa kyllä kelpas paistella kannella pyttipannua.

 Mattojenpesukin Sissillä toimii vallan mainiosti.

Pula-aika.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna käytiin koko perhe Etelä-Karjalan partiolaisten piirileirillä, Pula-ajalla. Leiri pidettiin tuttuun tapaan Hepohiekalla. On se vaan niin ihana paikka. Paikka joka on täynnä omia lapsuuden ja nuoruuden aikaisia partiomuistoja.. sellaisia muistoja joita toivon omieni lastenikin saavan. Toivottavasti partiosta tulisi heille yhtä rakas harrastus kuin Villelle ja miulle. Korjaus, partio on elämäntapa eikä vain harrastus. 

Joka tapauksessa, sää suosi meitä taas. Kosti muisti paikan viime kesästä ja ihan selvästi ymmärsi homman idean. Tilda oli taas haltioissaan siitä ihmismäärästä ja ihmetteli mikseivät kaikki tulleet höpöttämään hänelle. 

Ohjelmassa oli paljon uimista! Vesi oli niin ihanan lämmintä ja Hepiksellä on ihan huippu uimaranta!

Kosti muisti tornin viime kesästä. Mie en uskaltanut edes kiivetä ylös asti. Onneksi on iskä ja Tildan kummi Osku, jotka vuoron perään kävivät Kostin kanssa ylhäällä.

Kumpanakin iltana päästiin osallistumaan iltaohjelmaan, jossa lapsille taisi olla tärkeämpää eväiden syönti..

Joo, kyllä siellä ihan kivaa oli..

Sunnuntai-aamuna päästiin osallistumaan leirijumalanpalvelukseen, jossa yksi partiopariskunta meni naimisiin! Se oli hienoa ja ihanan erilaista.

Kahvila Hertta oli molempien lasten suosikki.

Tuo jäätelö oli taivaallista! Vaikka mie en yleensä tykkää jäätelöstä. 

Ensimmäistä kertaa partioleirillä<3

Tuolla leirillä muistui mieleen niin hyvin kaikki ne illat iltanuotioilla. Istuttiin kaikki vierekkäin, laulettiin tuttuja lauluja, katseltiin nuotiota ja haaveiltiin. Toivoin silloin, että toivottavasti miulla olisi joskus sellanen mies jolle partio ja luonto olisi yhtä tärkeitä kuin miulle. Toivoin myös että meillä olisi omia pieniä partiolaisia, joiden kanssa istuttaisiin iltanuotiolla ja nukuttaisiin perheleirissä. 

Ja nuo toiveet toteutuivat.