Hei meillä tehdään remonttia!

Koko kesänä meidän remontti ei oikeastaan ole edennyt yhtään mihinkään. Mutta nyt! 

Reilu viikko sitten saatiin putkimies vihdoin töihin, viikonloppuna lapset lähtivät mummin luokse yökylään ja sitten alkoikin tapahtumaan. 

Meillä on aulassa lattia!

 Ollaan asuttu tässä kohta kaksi vuotta (apua!?) ja koko sen ajan meidän aulan lattia on ollut auki, ollaan kävelty levyjen päällä (joitten piti olla vain väliaikaiset) ja vain puolet lattiasta oli levytetty. Eli meidän aulan lattia ei ollut millään perin tasainen, mutta hyvin siinä on vieraatkin oppineet kävelemään. Nyt meillä on ihan tavallinen ihanan tasainen puulattia.  Voin kertoa, että ensimmäisinä päivinä oli todella outoa kävellä siinä:D. Voi mikä ilon päivä oli viime sunnuntaina kun aula näytti edes vähän valmiimmalta! 

Nyt niitä kuvia;

Tälläinen se meidän lattia oli, tosin oli meillä matot tuossa päällä..

Seinät näyttivät tältä, noiden ovien takana on pesuhuone ja wc.

"Lattia" purettuna.

 Ekovillan puhallusta.

 Ensimmäiset laudat paikallaan.

 Valmis! Maalaus odottaa sopivaa hetkeään. Hieman haasteellista, kun tuosta pitäisi kulkea pesutiloihin ja "keittiöön" ja öljymaalit eivät kuivu hetkessä.

Kyllä, siellä seinällä on liitutaulu. Täällä oli kaksi isoa liitutaulua koulun jäljiltä ja ollaan pitkään mietitty että mihin ihmeeseen myö se toinen laitetaan. Isäntä sitten keksi että mitä jos se laitettaisiin tuohon seinälle. Ja siinä se nyt on. Muuten seinät eivät jää valkoiseksi, ne vain odottaa sitä että on varaa ostaa tapettia. 

Vessan oven yläpuolelle (oikeanpuoleinen kuva, oikeanpuoleinen ovi) isäntä askarteli ovet. Pääsee tarkistamaan tarvittaessa sähköjä ja saa säilytystilaa. 

Tämmöinen remonttirykäisy tällä kertaa. Tultiin sitten isännän kanssa molemmat kipeiksi, mutta ihanaa kun on jotain näkyvää saatu aikaiseksi. Toivottavasti tästä tää taas lähtee etenemään..:)

Ihana kesä!

Ohops, tuli sitten lasten kanssa vietettyä kaksi viikkoa mökillä vähän huomaamatta. Välillä käytiin kotona pyörähtämässä ja mentiin takaisin. Nyt on kerätty vaapukkaa, mustikkaa ja viinimarjoja. Lapset on saanut uida ja saunoa sydämensä kyllyydestä ja käytiinhän myö tutkimassa Olavinlinnaakin.

Tämä alkuviikko on mennyt vähän kotona ihmetellessä ja mökki reissulta toipuessa. Akkujen lataus teki kyllä hyvää, nyt on pää täynnä ideoita kodin suhteen. Täytyy vain osata koota ne ajatukset, ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tekemään. Ensimmäiseksi täytyy siivota tämä kaaos, purkaa tavarat ja pestä pyykkiä.. puuh. Matkatavaroiden purkaminen on ehkä ärsyttävintä mitä tiiän! Mutta sitä ennen, vähän lomakuvia..:) 

Saatiin kerättyä melkein 30litraa vaapukkaa. Vielä sinne jäi vaikka kuinka, mutta ehkä myö nyt talvi pärjätään..;)

 Tänä kesänä on ollut niin hyvä vaapukka vuosi, että ollaan herkuteltu joka viikko vaapukkakakulla:).

Kokeilussa kuusenkerkkäsiirappi.

Toukokuun lopussa lapsilla oli kova nuha ja yskä. Mietin miten helpottaisi varsinkin yöllistä yskimistä, kun en haluaisi "tavallista" yskänlääkettä antaa. Jostakin luin, että kuusenkerkkäsiirappi auttaisi. Pihallamme kasvaa muutamia isoja kuusia, joten päätin että kokeillaan.

 Eikun toimeen, lasten kanssa kerättiin kerkkiä, netistä etsittiin ohje ja isäntä keitti ne siirapiksi. 

Pari lusikallista lapsille siirappia suuhun ennen nukkumaanmenoa, lopputuloksena rauhalliset yöt. Muutamana päivänä annettiin lapsille siirappia ja jo helpotti yskä. En tiedä oliko sattumaa vai toimiko siirappi oikeasti, mutta ainakin jatkossa meillä käytetään yskään kuusenkerkkäsiirappia. Taas yksi kevättyö lisää;). 

Kuusenkerkkäsiirappi on myös todella herkullista jäätelön päällä! 

Lampaat ovat täällä!

Torstai-iltana haettiin kotiin meidän ensimmäiset ihan omat lampaat!

 Tänä kesänä meille muutti kolme karitsaa, kaksi pässiä ja yksi uuhi. Nuo valkoiset karitsat on sellaisen uuhen karitsoita, jonka kätilönä mie toimin! Mahtavaa päästä nyt ihan oikeasti seuraamaan niiden kasvua syntymästä asti. 

Karitsat ovat olleet tuttipullo juotolla, joten ne ovat vähän pienenpuoleisia ja aika kesyjä, mutta juuri sopivia meille. Jännitin vähän, että miten karitsat pärjäävät keskenään ilman aikuista lammasta, mutta hyvinhän nuo tuolla pihalla telmivät. 

Karitsat ovat vielä aika ujoja, mutta eiköhän ne kesän aikana meihin totu. Oon istuskellut aitauksessa niiden kanssa joka päivä ja kyllä hyö miulle jo iloisesti määkivät kun ohi kävelen. 

On ne vaan ihania ja niin terapeuttista vaan istua ja katsoa niitä. Karitsat tulivat meille luomutilalta ja kyllä huomaa eron viime vuotisiin lampaisiin. Koitin eilen syöttää karitsoille leipää, mutta eihän ne mitään leivän päälle ymmärtänyt, koska eivät ole koskaan syönneet leipää. Toisaalta hyvä, niin eivät ole koko ajan huutamassa herkkupaloja. 

 Tässä on Päkä;

Tämä on Piki-poika, karitsoista kaikkein ujoin. 

Päkä ja Piki.

Ja Mimmi-neiti, karitsoista kaikkein seurallisin. Viime vuonnakin meillä oli Mimmi-karitsa. Tilda sanoi, että tää on Mimmi, niin Mimmihän siitä sitten tuli.:)

Karitsat ovat vielä sen verran ujoja ja touhukkaita, etteivät ihan vielä suostu poseeraamaan kameran edessä, mutta eiköhän ne tässä vielä opi että tän talon emäntä napsii kuvia vähän joka välissä:D.

Moi elämä!

Nyt se älyttömän rankka ja stressaava kevät on ohi ja niin näyttää olevan myös kohta kesäkuu ohitse! Aika menee taas nopeammin kuin ehtii tajuamaan, mutta ihanaa kun ei ole sellaista ahdistavaa stressaavaa oloa koko ajan. Kyllähän tuossa keväässä taas paljon tapahtuikin, lapset sai ensimmäisen serkkunsa ja miusta tuli täti, ajoin elämäni ensimmäistä kertaa traktoria, opin jotenkuten äestämään ja kylvämään, raivasin metsää raivaussahalla, toimin lampaan kätilönä ja hoidin vastasyntynyttä karitsaa. Oon lasten kanssa retkeillyt ja ihmettellyt maailmaa. Ollaan isännän kanssa tuskailtu parisuhteen, ajan ja kiireen vuoksi, mutta myös todettu että kyllä myö kaikesta selvitään. 

Kevään aikana on tehnyt mieli kovasti kirjoitella tänne blogiin, mutta pakko oli käyttää kaikki rauhalliset ajat koulutehtäviin. Kivaa pitkästä aikaa päästä kirjoittamaan ja monta juttua onkin jo mielessä odottamassa. Nyt vihdoin on myös aikaa keskittyä perheeseen ja ehkä jopa remonttiin(?). Tuntuu vaan, että on niin pitkään ollut tekemättä remontin eteen mitään ja tekemistä on niin paljon että ei tiedä mistä alottaisi. Onneksi mummolla alkoi loma, että saan lapset välillä mukkilaan leikkimään ja pääsen rauhassa tekemään kotihommia. Ehkäpä se inspiraatiokin sieltä ilmestyy. Isäntähän painaa taas valitettavasti töitä eli siis tekee muiden remontteja valmiiksi. Ihan ymmärrettävää ettei sitten kotona oikein jaksa. Täytyy vain nyt itse skarpata ja yrittää osata tehdä jotain hyödyllistäkin. 

Toivottavasti lukijat löytävät tänne takaisin, näin pitkän hiljaisuuden jälkeen..:) Aurinkoista viikkoa kaikille!

Lisää tunteja vuorokauteen, kiitos!

Ihana kevät, aurinko paistaa, krookukset kukkii ja linnut laulavat. Mieltä painaa kuitenkin stressi ja kiire. Tuntuu, että viime kuukausi oli todella hektinen, eikä huhtikuu näytä yhtään sen helpommalta. Tuntuu, että olen saanut oman oloni kuormitettua muiden huolilla. Välillä tekisi mieli laittaa vain puhelin ja netti kiinni. Hankkia kotiin viikkojen ruuat ja hautautua kotiin. Tietenkään en tarkoita että en haluaisi auttaa muita tai minuu ei kiinnostaisi muiden asiat. Huomaan vaan, että sitten laiminlyön itseäni ja omaa perhettäni.

 Stressiä nostaa nuo liian monet koulutehtävät, jotka pitäisi saada ennen kesää valmiiksi. Mieli alkaa olemaan jo kesän remontissa ja puutarhassa. Ensimmäiset taimet on jo kasvanut hyvän aikaa. Senkin takia haluan nyt keskittyä koulutehtäviin että sitten kun oikeasti kasvukausi alkaa, saan hyvillä mielin touhuta lasten kanssa puutarhassa eikä tarvitse istua nenä kiinni tietokoneessa. Joten blogin hiljaisuutta jatkuu varmasti vielä jonkin aikaa. Nyt on pakko käyttää rauhalliset hetket koulutehtäviin. Miten maataloustehtävät voikin tuntua niin vaikealta? Huomaa että on kulunut melkein kymmenen vuotta kun olen viimeeksi tehnyt kunnon kirjallisia tehtäviä.. 

Luonnonkosmetiikkaa.

Muutaman vuoden aikana olen herännyt tietoisuuteen mitä kaikkea "myrkkyä" käyttämämme kosmetiikka ja pesuaineet sisältävät. Pikkuhiljaa ollaan yritetty löytää korvaavia luonnonmukaisempia tuotteita päivittäisiin kosmetiikka ja siivoustuotteisiin. Kaikkia ei olla vaihdettu luonnonkosmetiikaksi ja ekopesuaineiksi kerta rytinällä, vaan ollaan käytetty entiset mömmöt loppuun. Sehän vasta olisikin epäekologista jos kaikki vain heitettäisiin roskiin ja ostettaisiin uudet tilalle.

 Nyt pääsin mukaan Pikkeliinan luonnonkosmetiikka testiryhmään. Sain testattavaksi hammastahnan, suihkugeelin, deodorantin ja hiusten muotoiluvaahdon. Kerron tuotteista enemmän, kunhan olen tuotteita käyttänyt vähän aikaa ja osaan kertoa mitä näistä tykkään. 

Tämä on nyt hieman erilaista juttua blogissani, mutta ainakin itseäni hyvinkin paljon kiinnostava aihe. Mitäs mieltä te olette? Kiinnostaako teitä luonnonkosmetiikka tai ekopesuaineet? 

Toivottavasti saisin piakkoin kirjoitettua eteisprojektista. Isäntä rakensi meille yhden vaatekaapin lisää, joka nyt odottaa vielä viimeistä maalikerrosta. Ehkäpä jo ensiviikolla saisin kuvia laitettua teidänkin ihmeteltäväksi. :) 

Ihana kamala 2-vuotias.

Silloin kun Kosti oli kaksi, niin Tilda oli juuri syntynyt ja oltiin muutettu uuteen kotiin. Ajattelin silloin että kaikki ne uhmakiukut ja temppuilut johtuivat niin isoista elämänmuutoksista. Perunpa puheeni, tuo neiti on ihan samanlainen.. Ainakin kaksi kertaa pahempana. Onko kaikki 2-vuotiaat tällaisia? 

Tilda vähän piirsi liiduilla..

Kosti 2v. Imetin Tildaa, niin Kosti päätti ottaa itse välipalaa.

Ennen lapsia kun olin päiväkodissa töissä ja podin kovaa vauvakuumetta, ajattelin aina että en mie niinkään vauva-aikaa odota, vaan sitä ihanaa maailmaa tutkivaa taaperoa. Niin, lapset näyttää sen parhaimman puolensa hoidossa ja kylässä. Kotona se pieni tehosekoitin pääsee sitten valloilleen.

Vauva-aikana lasta kuljetetaan neuvolaan tarkistettavaksi vähän väliä ja tehdään vanhempien voimavarakyselyitä. Miksi ihmeessä neuvolakäyntejä ei voisi olla myöhemminkin useammin? Mie ainakin koen tarvitsevani apua kahden uhmaikäisen maailmankuvan selvittämisessä. Enkä ymmärrä miksi se tuntuu niin isolta kynnykseltä vain soittaa sinne neuvolaan ja pyytää apua. Toisaalta luulen, että jos asuttaisiin ihan tavallisessa kodissa kynnys olisi paljon pienempi. Pelottaa mitä siellä sanottaisiin, kun näkevät miten remontin keskellä myö asutaan. 

Jokatapauksessa onhan kaksivuotias aivan ihana. On ihanaa nähdä miten jokapäivä se lapsi oppii ja kehittyy ja miten tarkkaavainen kaksivuotias onkaan! Kuulen usein, miten muut ihmettelevät Tildan omatoimisuutta ja kielellistä kehitystä. Ihana kuulla, että on edes jossain onnistunut. Mutta välillä se on myös taakka. Välillä ei vain jaksa. Kun meidän neiti papupata ei meinaa olla hetkeäkään hiljaa tai jos on, niin tietää että nyt ollaan töllöntöissä. Tai kun neiti päätti vähän rasvata käsiään.. ja kaiken muunkin. Tai kun neiti halusi piirtää liitutaululle.. ja myös sohvaan. Tai kun neiti halusi laittaa kissoille ruokaa.. koko ison pussin kuivaraksuja. 

Kyllä myö annetaan Tildan osallistua, sitä ei tarvitse pelätä. Tilda saa laittaa meidän kanssa ruokaa, pestä pyykkiä ja astioita, auttaa sytyttämään pönttöuuniin tulet.. Mutta niinä hetkinä, kun pitäisi esimerkiksi kerhoon lähteä ja pukea reippaasti päälle, neiti keksiikin tehdä kaikkea muuta.

Myönnän, että miulla ei ole pitkät hermot. Kyllä mie valitettavasti huudan välillä. Jälkeenpäin harmittaa, koska siitä ei ole mitään apua. Tilda huutaa vain takaisin. Vaikka huudan, niin mie pyydän myös anteeksi. 

Kyllä meillä silti halaillaan paljon, luetaan yhdessä satuja ja pidetään toisiamme kädestä niinkauan kunnes uni tulee. Vaikka myö riidellään, niin kyllä myö myös rakastetaan. Ollaan Tildan kanssa niin samanlaisia ja ehkä sen takia otetaan niin helposti yhteen. Tildan kiukkukohtauksen aikana annan Tildan kiukuta rauhassa. Kymmenen minuutin päästä Tilda tulee halaamaan ja sanoo "äiti, kiukku meni pois". Siinä vaiheessa miun sydän sulaa. 

Yritän ajatella, että tämä on vain vaihe, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Samalla pelottaa, että mitä jos tekee jotain väärin? Tämä on se vaihe, kun lapsi rakentaa sitä omaa minäkuvaa ja käsitystä muista ihmisistä. Lapsi rakentaa sitä omaa tapaa toimia muiden ihmisten kanssa ja omaa tapaa käsitellä omia tunnetiloja. Mitä jos mie vanhempana rakennan lapsillemme huonon pohjan, koska en vain osannut tulkita ja käsitellä heidän temppuilujaan oikein?

 Miksei kukaan kertonut miten vaikeaa vanhemmuus on? 

Toisaalta ei se kyllä olisi muuttanut mitään, nuo kaksi pientä on tärkeimmät asiat miun elämässä (Villen lisäksi). <3

Lastenhuone.

Vihdoin kuvia lastenhuoneesta! Lapsethan sai jo syksyllä oman huoneen, mutta vasta joulun aikaan sain otettua kuvia. Ja nyt vasta sain ne tänne teidän ihmeteltäväksi. Miten niin kiirettä pitää (vai saamattomuutta havaittavissa)..?:D

Näkymää meidän vanhempien makuuhuoneesta päin;

Lasten huone väliaikasesta olohuoneesta katsottuna;

Muurarilla on ollut vähän huono päivä..:D

Mie niin rakastan makuuhuoneiden vanhoja kakluuneja. 

 Miun ukin vanha sänky, jonka kunnostin n.6vuotta sitten. Nyt se on saanut toimia Kostin sänkynä. Kosti on sanonut, että hän nukkuu siinä sitten aikuisenakin. :)

Yksi parhaimmista kirpparilöydöistä.. Muumiteatteri! Tuohon tulee valotkin! Tildalla on sen takia peltorit päässä, kun Kosti soitti rumpuja. 

Sitten joskus kun Lasten Valtakunta valmistuu, niin tarkoitus olisi että lelut olisivat siellä ja tämä huone olisi rauhoitettu vain nukkumiseen. Joskus tästä tulee Tildan huone ja väliaikaisesta olohuoneesta sitten Kostin huone, mutta saavat olla samassa huoneessa niin kauan kuin viihtyvät.

Nyt koulutehtävien pariin.. Mukavaa viikonloppua! 

Aholan joulu.

 Joulu tuli ja meni taas aivan liian nopeasti. Ollaan nautittu kyllä lomasta koko perhe, tännekään en sitten saanut aikaiseksi laitettua joulu- ja uuden vuoden toivotuksia. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihanan rauhallinen joulu ja toivon kaikille onnellista tätä vuotta! 

Hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta Vanhan koulun väeltä!

Meillä jouluaattoa edeltävät päivät olivat todella kiireisiä ja olin aivan valmis laittamaan hanskat tiskiin. Lohduttauduin sillä ajatuksella, että viime vuonna pari päivää ennen joulua vielä maalailtiin lattioita. Hyvinhän myö sitten kerettiin ja saatiin katettua joulupöytä yhdeksälle aikuiselle ja lapsille. 

Päätettiin tänä vuonna kokeilla piparkakkutalon tekoa.. tehtiin sitten samantien seitsemän piparinavettaa!:D Löysin alennuksesta valmiit navetan muotit, siksi meille tuli tänä vuonna navettoja eikä taloja. Ei tietenkään itsellemme tehtyä kaikkia, vaan annettiin lahjaksi.

Kosti oli hyvin maltillinen ja tarkka pipareiden koristelussa. 

 

 
Kun taas Tilda oli sitä mieltä, että mitä enemmän sen parempi.

Villen ja lasten piparinavetta:

Tänä vuonna joulupukki löysi Aholaankin. Pukki olikin illan odotetuin vieras, eikä lapset vierastaneet yhtään. Joulun jälkeenkin joka kerta kun ulko-ovi kävi, niin Tilda oli sitä mieltä että joulupukki tulee. 

Onneksi tontut olivat kuunnelleet tarkasti ja joulupukki toi aivan täydellisen joululahjan!

 Saatiin vihdoin myös se kauan haaveiltu yli kolme metrinen joulukuusi. Kuusen jalka tuotti vain ongelmia, kun meidän vanhat kuusenjalat olivat ihan liian pieniä. Täytyy ensivuodeksi jostain löytää uusi. Nyt kuusi nököttää ämpärissä ja Ville kiinnitti kuusen seinään kiinni. Hyvin on pysynyt!

 Vaikka aina perinteisesti ollaan kuusi koristeltu vasta aattona, niin tekisi mieli laittaan ensivuonna vähän aikaisemmin.. Sääli purkaa kuusi, kun tuntuu että vastahan myö se koristeltiin. 

 Nyt pitäisi jotenkin osata taas palata arkeen ja miettiä miten jatketaan remonttia. Isännällä on taas paljon töitä ja miullakin olisi kasapäin koulutehtäviä tehtävänä, joten voi olla että tammikuu menee vielä remontin osalta hyvin hiljaisissa merkeissä.