Ihana kesä!

Ohops, tuli sitten lasten kanssa vietettyä kaksi viikkoa mökillä vähän huomaamatta. Välillä käytiin kotona pyörähtämässä ja mentiin takaisin. Nyt on kerätty vaapukkaa, mustikkaa ja viinimarjoja. Lapset on saanut uida ja saunoa sydämensä kyllyydestä ja käytiinhän myö tutkimassa Olavinlinnaakin.

Tämä alkuviikko on mennyt vähän kotona ihmetellessä ja mökki reissulta toipuessa. Akkujen lataus teki kyllä hyvää, nyt on pää täynnä ideoita kodin suhteen. Täytyy vain osata koota ne ajatukset, ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tekemään. Ensimmäiseksi täytyy siivota tämä kaaos, purkaa tavarat ja pestä pyykkiä.. puuh. Matkatavaroiden purkaminen on ehkä ärsyttävintä mitä tiiän! Mutta sitä ennen, vähän lomakuvia..:) 

Saatiin kerättyä melkein 30litraa vaapukkaa. Vielä sinne jäi vaikka kuinka, mutta ehkä myö nyt talvi pärjätään..;)

 Tänä kesänä on ollut niin hyvä vaapukka vuosi, että ollaan herkuteltu joka viikko vaapukkakakulla:).

Lapset remontin keskellä.

Olisipa hauskaa jos voisi nähdä meidän arjen lapsen silmin. Näkisi tämän remonttiarjen miten hyö sen näkevät. Joskus mietityttää miten tämä kaikki vaikuttaa meidän lapsiin. Välillä äiti on monta päivää poissa (koulussa), iskää ei nää moneen päivään kunnolla (pitkät työpäivät), milloin lapset on mukkilassa milloin mummilassa hoidossa (että saataisiin tehtyä remonttia).. Onneksi kuitenkin välillä sitten taas touhutaan asioita yhdessä koko perhe. Viikko-ohjelma meillä on aika tarkka, on kerhoa, sirkuskoulua ja sitten tärkeitä kotipäiviä. 

Vaikka meillä on kaaos, niin onneksi meillä on ilmeisesti sen verran kotoisaa, että ystäviä käy kylässä. Tällä viikolla meillä oli melkeinpä joka päivä joku kylässä.. ja voi miten se antakaan uutta energiaa! Kiitos siis. Aholaan saa aina tulla, joskus joutuu itse sen kahvin/teen keittämään, mutta kyllä myö aina jossain välissä keretään istumaan alas ja höpöttelemään kuulumisia. Tänään meillä oli Lasten Valtakunnassa, siellä missä meidän väliaikainen tupa on, ihan hirveä kaaos kun Ville valmisteli lamppujen vaihtoa. Tehtiin lasten kanssa sitten iltapala kattaus olohuoneen lattialle. Lapsista oli ihanan jännittävää syödä iltapalaa viltin päällä kynttilän valossa. Kuulemma pitää ottaa joskus uusiksi. Eipä nuo meidän lapset taida ajatella tätä meidän remonttia pahalla, ehkä hyö ajattelevat että tälläinen elämä on ihan normaalia:D. 

Vuosi sitten minuu ahdisti se muiden luoma paine siitä että milloin remontti on valmis. Vuoden mittaan olen lueskellut paljon muiden ihmisten vanhojen talojen projekteista. Olen niiden myötä oppinut sen, että kaikki valmistuu aikanaan ja täytyy olla iloinen niistä pienistäkin saavutuksista.

 Tämä kamalan synkkä ja sateinen marraskuu on taas tuonut mukanaan sen hirveän kaamosmasennuksen ja olenkin antanut itselleni luvan hengähtää. Meinasin pitää joulu"lomaa", hössötän lasten kanssa joulujuttujen kanssa ja teen remonttia juuri sen verran kuin jaksan. Välillä kun tekee jotain ihan muuta, niin sitten se remonttikin tuntuu taas mielenkiintoisemmalta. Voi kun tulisi edes vähän pakkasta ja lunta.. ja edes sen verran valoa, että saisin meidän huushollista otettua kuvia! 

Toinen syy siihen, miksi en ole makuuhuoneista kuvia laitellut on se, että en yksinkertaisesti ole jaksanut sisustaa ja laittaa tavaroita paikoilleen. Blogeissa kun näkee kodeista kuvia, jotka ovat suoraan kuin sisustuslehdistä. Meillä ei tule olemaan pitkään aikaan niin. Ehkä tässäkin asiassa pitäisi vähän armahtaa itseään. Tänään siivosin ullakolla tavaroita ja kävin läpi siellä olevia laatikoita. Ihastelin sisustustavaroita, jotka ovat joutuneet olemaan laatikkossa yli kaksi vuotta. Kostin elämästä puolet ja Tildan koko elämä on mennyt muuttaessa,väliaikaiskodeissa tai remontin keskellä asuessa. Aika kauan. Miten heistä onkin silti kasvanut noin aurinkoisia ja ihania lapsia? 

-Loistavan tukiverkoston avulla, Kiitos!

Onnenkyyneleitä.

Tää viikko (tähän asti) on pitänyt sisällään niin ihania ja onnellisia asioita että ihan pelottaa että mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Tänään juttelin todella hyvän puhelun, että en meinannut nahoissani pysyä ja olisi tehnyt mieli kesken puhelun kirmata pitkin pihamaata, hyppiä ja kiljua onnesta. 

Mie pääsin kouluun! Aloitan tiistaina lukemaan maatalousalan perustutkintoa, lampuriksi. Haave, josta en ole juurikaan puhunut. Haave, jota moni ei varmasti ymmärrä alkuunkaan. Haave, jota olen empinyt että pystynkö siihen. Haave, jonka päätin yrittää toteuttaa.

Kaikkein parasta tässä on myös se, että koulu toteutetaan monimuoto-opiskeluna, joten saan olla lasten kanssa kotona vielä vuoden! Tästä kaikki kiitos kyllä kuuluu Villelle. <3 

Lisäksi meidän ihana temperamenttinen pikku-emäntä täytti tiistaina 2-vuotta! Miten aurinkoinen pieni papupata neiti meillä onkaan, mutta samalla niin pippurinen.

Eikä ihanat uutiset vieläkään loppunut. Meidän rakas ystäväpariskunta sai pienen pojan!

Voitte uskoa, että onnenkyyneleitä on tällä viikolla vuodatettu aika monta. <3

.. Ja mie oon päässyt tällä viikolla jo kaksi kertaa jumppaan, yksin. Kiitos äiti!

Sunnuntaita.

Tuuli tuivertaa ulkona ja tässä koneella istuessa tuli Heli Laaksosen runo vastaan. Aivan ihana. 

Jokane vanh talo

o hyvän toivon niämi.

Jokane vanh akkuna huuta:

Mul o ollu onni mukan!

Jokane vanh ovi juhli

Olen kohtalon lempilaps!

Tuli ei viäny

myrsky ei hävittäny

sota ei painanu polvilles

ei uure mailman

uus tuul puhaltanu

kartalt karoksi.

Hyvä tuuri tarttu.

Jokane ko rakasta

vanha talo

saa palan siit ilost

Piän tilkku onnettare

silkkihame helmast

o sil tyyny al ain.

Rauhallista sunnuntain jatkoa!

Pumpulia.

Tänään on meidän toinen hääpäivä, pumpulihäät. Yhteisiä vuosia on takanapäin melkein kymmenen. Pitkä aika. Oltiin vasta 16 kun aloitettiin seurustelu ja tässä sitä ollaan. En ois silloin uskonut, mutta jotenkin vain rakastuin koko ajan syvemmin ja rakastun aina uudestaan. 

Tänään ollaan vietetty hääpäivää hyvinkin arkisissa merkeissä, kattoa maalaten. Mutta juuri meidän tyylistä. Se on sitä onnea, kun saa yhdessä tehdä ja rakentaa. Viettää ihan sitä tavallista arkea. 

Silloin kun oltiin seurusteltu vasta muutama kuukausi ja suurimmaksi osaksi vain nysvätty kahdestaan, Ville kysyi miulta että "tehtäiskö joskus jotain?". Ois ehkä kannattanut varoa sanojaan. 

Sen jälkeen ollaan kyllä tehty vaikka ja mitä. Reissattu, rempattu, seikkailtu, tutustuttu uusiin ihmisiin ja toisiimme, muutettu monta kertaa, saatu kaksi lasta, riidelty ja huomattu aina vaan kuinka paljon rakastammekaan. 

Nykyään Ville kysyy "milloin voitais vaan olla" ;D.

"Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.

Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.

Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää."

-Löydetty tanskalaisen linnan entisöinnin yhteydessä sakastin seinätiilten välistä - muurattu 1642.

"Sitoutua niin syvästi

että muuttuu pohjattomaksi

Puristaa niin lujasti että muuttuu rajattomaksi

Rakastaa niin mielettömästi 

ettei mikään enää ole vailla merkitystä"

-Tommy Tabermann

Kuva: Tomi Setälä

Kiitos taas<3