Ikkunoiden asennus.

Aholassa on vaihdettu ikkunoita epätasaisen tasaiseen tahtiin. Makuuhuoneiden ikkunat on nyt vaihdettu. Kodinhoitohuoneen ikkunat pitäisi vielä vaihtaa, niin sitten on tämän kertainen ikkunasouvi ohitse. Luokkahuoneisiin olisi myös haaveissa kunnon vanhat ikkunat.. ehkä niidenkin aika koittaa joskus. Mutta on nuo 30-luvun ikkunat vähän komeamman näköiset kuin nuo "uudet".

Ikkunakuvat jäi nyt vähän vajavaiseksi. Yhtäkään kunnollista kuvaa esimerkiksi ulkoa en saanut ladattua, kun jostain syystä tämä blogger ei löytänyt koko kuvia meidän koneelta, vaikka ne siellä on.  Muutenkin oli kauhea kiire räpsiä kuvia, etten seiso miesten tiellä.. ja vaikka kuinka sanoin että haluan sitten ottaa kunnon kuvat työvaiheista niin joka kerta ne ryökäleet oli kerennyt tekemään ennenkuin kerkesin kuvaamaan. Kyselkää jos tulee kysymyksiä. :) 

Kunhan joku tekniikan ihmelapsi tulee auttamaan, niin saatte parempia kuvia nähtäväksi!

Torstain tuumailuja.

Moni kyselee että mikä meidän aikataulu on remontissa; milloin päästään muuttamaan, onko meininki jouluksi kotiin? Vastaan joka kerta yhtä hämmentyneenä etten tiedä. 

Tottakai sitä itsekin odottaa innolla milloin pääsee muuttamaan omaan kotiin. Milloin vihdoin näkee kaiken valmiina. Mutta meidän tuleva koti on jo 89-vuotias, eli jo vähän hitaan puoleinen. Silloin kun koulu rakennettiin, ei se valmistunut hetkessä. Eikä valmistu nytkään. Myö halutaan antaa talolle aikaa, tehdä rauhassa, tunnustella ja kuulostella mikä näyttää, tuntuu ja ennenkaikkea mikä on talon kannalta paras ratkaisu. 

Ville aloitti maanantaina työt, eli työt Aholassa painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin. Meillä on myös nuo kaksi pientä rakasta. Poden huonoa omaatuntoa kun olen lasten kanssa, enkä ole raksalla ja sitten kun olen raksalla poden huonoa omaatuntoa kun en ole lasten kanssa. 

Vaikka ei varmaan välillä siltä näytä, niin olen kuitenkin kaiken tämän kiireen ja arjen keskellä ihan älyttömän onnellinen. Onnellinen siitä miten hyvin lapset ovat mukautuneet tähän hullunkuriseen elämäntilanteeseen. Onnellinen siitä, että lapsillani on monta turvallista ja rakasta aikuista elämässään. Lapset on vain hetken pieniä, joten heidän kanssa vietetty aika on kullanarvoista. Ahola ei häviä mihinkään. Täytyy vain hyväksyä että näillä mennään.

Tämä oli nyt tälläistä vähän sekavaa höpinää, mutta välillä pitää purkaa omia ajatuksia. Huomenna mennäänkin mummin ja lasten kanssa viettämään laatuaikaa Fröbelin palikoiden keikalle! Kostilla on kitara ja rumpu jo odottamassa oven pielessä. Viikonloppuna jos pääsisi kokeilemaan huokolevyjen laittamista..

Kiurujen yö.

Tapetit saapuivat perjantaina! Täytyy kyllä kehua Tapettitehtaan Pihlgren ja Ritola Oy:n palvelua. Maanantaina soitin tehtaalle ja tilasin tapetit. Myyjä puhelimessa valitteli, että saattaa mennä parin viikon päähän tapettien saapuminen, koska keltainen kiurujen yö oli vielä painossa odottamassa rullaamista. Totesin vaan että ei niillä vielä hengen hätä ole. Noh, perjantaina ne olikin jo postissa odottamassa noutoa. Ja voi että ne on kauniit! Tapetit ovat siis aitoja paperitapetteja. Kiurujen yö näyttää juuri siltä että se olisi maalattu käsin siihen paperiin. Muutenkin oli hienoa tilata tapetit suoraan tehtaalta, eikä vain kävellä kauppaan ja tilata ne jostakin paikasta X. Tehdas on perustettu vuonna 1930 ja he edelleen painavat tapetit yli 180 vuotta vanhalla painokoneella. Tehtaan tapetteja voi ihastella täältä. 

Ensin ihastelin makuhuoneeseen Pip studion tapetteja, mutta olen kyllä iloinen että päädyttiin perinteisiin paperitapetteihin ja värit olivat juuri oikeat.

Tildan huoneeseen valittiin keltainen Kiurujen yö ja hieman kirkkaamman keltainen Uni 61645-tapetti. 

Meidän vanhempien huoneeseen valittiin sitten koboltin sininen Kiurujen yö. Kuva ei anna oikeutta taperin väreille. Luonnossa tapetti on paljon tummempi ja säväyttävämpi.

Kostin huoneeseen ei osattu päättää kuviollista tapettia, joten päädyttiin keltavihreään Uni 61639-tapettiin. En oikein saanut kunnollista kuvaa, jossa väri tulisi oikeuksiin.

Nuo Uni-tapetit ovat poistumassa valikoimasta, eli niitä ei enää paineta lisää. Eli jos yksiväristä paperitapettia haluat tilata, niin kannattaa toimia. Varastossa niitä kuulemma oli vielä jonkin verran.

Lattia ja ensilumi!

Kiitos taas ihanien talkoolaisten, meillä on lattia! Tuntuu hassulta mennä makuuhuoneisiin, kun ei astukkaan 15cm alemmas vaan saa jatkaa kävelyä samassa tasossa. Pienestä se ihminen tulee iloiseksi.

Eteistäkin on purettu jo hyvän matkaa. Putkimies kävi ensimmäisellä visiitillä ja saatiin mies tekemään meille viemäröintiä. Kunhan saadaan lattia purettua kokonaan, niin nähdään millaiset vanhat putket alta löytyy ja miten iso remppa putkimiestä odottaa. Viikonloppuna päästään vaihtamaan makuuhuoneiden ikkunoita. Eilen saatiin valittua (muttei vielä tilattua) makuuhuoneiden tapetit. Vaikea valita, mutta toivottavasti valinnat osuivat kohdalleen..

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, pimeys taas yllätti..

Sunnuntaina satoi ensilumi.

Makuuhuoneiden lattiat.

Vihdoin tuntuu, että ollaan saatu jotain näkyvää aikaseksi. Makuuhuoneiden lattiat on enää lattialautoja vailla. Jes, homma edistyy.

Lattioiden halkeamat täytettiin ensin bitumikitillä.

Sitten koko lattiaan siveltiin Primer ja asennettiin alushuopa maakosteuden nousun estämiseksi.

Sen jälkeen koolaus.

Eristeeksi puhallettiin Ekovillaa.

Tuollaisissa paaleissa sitä oli. Noihin kolmeen makkariin meni 23 pakettia. 

Sinne se meni..

.. ja tuolta se tuli.

Pienet siivoustalkoot tiedossa.

 Ei jää varmaan epäselväksi mitä seuraavana työpäivänä tehdään. Ensiksi kuitenkin tehdään retki Billnäsin ruukkiin, jos sieltä löytyisi meille vielä muutama vanha ovi ja tuuletusaukkoihin "uudet" ilmanvaihtoluukut.

Projektia pukkaa.

Tätä projektia kun ei tarpeeksi muutenkaan ole, niin päätettiin että puretaan tupakeittiöstä toinen kakluuni ja laitetaan tilalle puuhella. Kyllähän nyt vanhan hirsitalon tuvassa puuhella on oltava! Mietittiin kauan että kumpi, muurattava vai erillinen hella. Taloa on alettu rakentamaan 20-luvulla joten päädyttiin siihen aikakauteen sopivaan hellaan. Torista löydettiin kunnostettava Kotiliesi20-hella. Toki oisihan noita uutena tai kunnostettunakin saanut, mutta hintakin oli sitten sen mukainen. 

Viikonloppuna pääsin vihdoin hellan kimppuun. Ostettiin Motonetistä soodapuhallin. Vanha maali lähti sillä hyvin. Nopeamminkin homma olisi mennyt, ellei kone olisi jumittanut vähän väliä. Suosittelen käyttämään soodapuhallinta kuivemmalla ja lämpimällä ilmalla. Nyt oli jo ilma sen verran viileä, että sooda pakkautui koko ajan suuttimeen ja sitä sai olla vähän väliä putsaamassa. Pölyn määrä oli ihan kamalaa, mutta onneksi sooda on ”turvallista”, kunnon suojaukset vaan itselle niin homma toimii. Miulla meni soodaa 25litraa. Itse hellalevy jäi vielä putsaamatta, kun sooda loppui kesken. Mutta siinä ei nyt enää kauaa mene. Hellanluukut tuottavat vähän päänvaivaa.. Ne on kromatut ja aika hurjassa kunnossa. Halutaan säilyttää alkuperäinen tyyli hellassa eikä siis sen takia lähdetä luukkuja maalaamaan.  Nyt selvitellään missä saisi luukut kromattua ja paljon sellainen lysti kustantaa. Hellanlevy on valurautaa joka käsitellään patamustalla. Muuten hella maalataan ultramariinin sinisellä.

 

  

Syksyssä on se huono puoli, että pimeä tulee liian nopeasti..

Tältä se sitten näytti puhallettuna. 

 

Toivottavasti onnistutaan tässä projektissa ja saadaan keittää tulevassa keittiössä oikeat pannukahvit.

3-vuotias esikoinen.

Meidän esikoinen täytti tiistaina kolme! Huhhuijaa, kun aika menee nopeasti. Kostin ykkösjuttuja on tällä hetkellä dinosaurukset ja niitä toivottiinkin lahjaksi. Kosti toivoi myös kuorma-autoa, joka käytiin tänään yhdessä lahjarahoilla ostamassa. Mentiin kauppaan ostamaan kenkiä, kun Kosti tuli tohkeissaan kertomaan ”Äiti! Mie yritin ettiä kuorma-autoa synttärilahjaksi, mutta en minä löytänyt”. Tyhmä äiti oli jo unohtanut koko kuorma-auton. Onneksi sellainen sitten löytyi. :)

Kostissa näkee hyvin selvästi piirteitä meistä molemmista. Aamulla pitää saada rauhassa herätä ja köllötellä. Luonto ja eläimet ovat rakkaita. Hitaasti lämpenee uusille ihmisille, mutta hetken tarkistelun jälkeen on hyvinkin sosiaalinen. Puhua pölpöttää hirmusesti. Laulaminen ja soittaminen on edelleen päivän tärkeitä asioita. Laulaminen on tullut uutena juttuna ja sitä tehdään ja paljon. Tosin sama biisi saattaa kuulua koko päivän. Rakentaminen on myös yksi iso kiinnostuksen kohde (heh,mistäköhän johtuu. Kosti onkin reipas apupoika tekemään hommia. 

Kosti haluaisi uuteen kotiin pienen koiran, valkoisen, punaisen tai vihreän kissan ja hevosen. Jos Kosti jumppaa paljon niin hänestä tulee vahva ja sitten saa ajaa mopolla. Isona Kosti haluaisi ajaa kaivuria.

Edelleen Kosti pitää Aholaa hyvänä kotina. Kovasti häntä mietityttää vieläkin että miksi me ei enää mennä vanhaan kotiin. Eilen Kosti myös pohti mistä huoneesta tulee mummin ja ukin huone.

Saa nähdä millaisia mietteitä pojalla on vuoden päästä.

Paljon onnea rakas Kosti!