maanantai 25. toukokuuta 2015

Remonttiarkea jo vuosi takanapäin!

Ahola on ollut meillä jo vuoden. Tuntuu todella oudolta, että vuosi sitten tuskailtiin kerrostalossa oman talon kaipuun kanssa ja sitten löydettiin Ahola.. Ja ihastuttiin heti. Voiko siitä olla jo vuosi? 
Vuoden aikana täällä on itketty, naurettu, kirottu, tuskailtu, hermoiltu.. mutta tärkein; oltu onnellisia. Alusta asti tämä on tuntunut kodilta. Vieläkin puuttuu sitä ja tätä ja asutaan edelleen kahdessa makkarissa, mutta ei se mitään. Tämä on nyt meidän koti. Ja tärkeintä että lapset viihtyy ja viihtyyhän ne. Kuitenkin aika koville koko perhe ja lähipiiri on joutunut tämän vuoden aikana.


 Lapset on onneksi olleet ihan mahtavan sopeutuvaisia. Toivottavasti ei enää montaa kuukautta tarvisi ruinata lastenvahteja, kuljettaa pyykkejä ja tiskejä pesuun.. olla niin riippuvainen muiden avusta. Ihanaa kun apua on, mutta kyllä välillä se on ahdistavaa kun aina pitää pyytää apua.


Viimeisen vuoden aikana kun joku on kysynyt meltä että "mitä kuuluu" niin automaattinen vastaus on että "kiirettä". Pelkään että ollaan karkoitettu ihmisiä näin meidän ympäriltä. Tottahan se on että kiirettä on, tekemistä on niin paljon että välillä ei tiedä mistä alottaisi. Mutta ikinä ei saa olla liian kiire ystäville. 


Jos myö ei tajuta soittaa, niin meille saa soittaa aina. Ja jos ei tajuta vastata puhelimeen niin aina saa tulla käymään. Meillä on melkeinpä aina jompi kumpi kotona, kahvin-ja vedenkeitin löytyy, aina voi olla oma toiminen jos myö ei tajuta tarjota juomista. Jos on huolia, murhetta tai iloa niin kyllä myö ihan samalla tavalla kuunnellaan kuin aikasemminkin. Välillä pitää vain ehkä vähän kolauttaa vasaralla päähän että tajutaan stopata hetkeksi. 
Pelkään, että sitten joskus kun ne kauan odotetut tuparit on, niin meillä ei ole yhtään ystävää juhlimassa. Ehkä turhia pelkoja, mutta välillä tuntuu että aika ei riitä muutakuin remonttiin. Onneksi tämä on vain vaihe elämässä, koska osittain myös ostettin näin iso talo siksi, että tänne mahtuu paljon ystäviä ja läheisiä kylään. Toivottavasti ei juhlita Villen kanssa kahdestaan, kun sen aika on. :)



Tälläisiä aamupohdintoja tänään. Mukavaa viikkoa kaikille! Villellä on tällä viikolla viimeinen työviikko ja sitten alkaa taas täyspäiväinen remontointi. Kivaa!


1 kommentti:

  1. Kyllä myö ainakin ollaan pysytty teidän kiireistä huolimatta mukana. Paremmin kuin Turussa ollessanne :) Turhaa on huoli ystävien katoamisesta! Kyllä tosiystävät pysyy elämässä mukana vaikka välillä olis kuukausia tai jopa vuosia näkemättä. Ihania työ olette koko perhe! Ja ihanaa on ollut seurata vierestä kuinka onnelliseksi Aholan koti on teidät tehnyt, sen nimittäin näkee helposti! T: Laura

    VastaaPoista