Ihana kamala 2-vuotias.

Silloin kun Kosti oli kaksi, niin Tilda oli juuri syntynyt ja oltiin muutettu uuteen kotiin. Ajattelin silloin että kaikki ne uhmakiukut ja temppuilut johtuivat niin isoista elämänmuutoksista. Perunpa puheeni, tuo neiti on ihan samanlainen.. Ainakin kaksi kertaa pahempana. Onko kaikki 2-vuotiaat tällaisia? 

Tilda vähän piirsi liiduilla..

Kosti 2v. Imetin Tildaa, niin Kosti päätti ottaa itse välipalaa.

Ennen lapsia kun olin päiväkodissa töissä ja podin kovaa vauvakuumetta, ajattelin aina että en mie niinkään vauva-aikaa odota, vaan sitä ihanaa maailmaa tutkivaa taaperoa. Niin, lapset näyttää sen parhaimman puolensa hoidossa ja kylässä. Kotona se pieni tehosekoitin pääsee sitten valloilleen.

Vauva-aikana lasta kuljetetaan neuvolaan tarkistettavaksi vähän väliä ja tehdään vanhempien voimavarakyselyitä. Miksi ihmeessä neuvolakäyntejä ei voisi olla myöhemminkin useammin? Mie ainakin koen tarvitsevani apua kahden uhmaikäisen maailmankuvan selvittämisessä. Enkä ymmärrä miksi se tuntuu niin isolta kynnykseltä vain soittaa sinne neuvolaan ja pyytää apua. Toisaalta luulen, että jos asuttaisiin ihan tavallisessa kodissa kynnys olisi paljon pienempi. Pelottaa mitä siellä sanottaisiin, kun näkevät miten remontin keskellä myö asutaan. 

Jokatapauksessa onhan kaksivuotias aivan ihana. On ihanaa nähdä miten jokapäivä se lapsi oppii ja kehittyy ja miten tarkkaavainen kaksivuotias onkaan! Kuulen usein, miten muut ihmettelevät Tildan omatoimisuutta ja kielellistä kehitystä. Ihana kuulla, että on edes jossain onnistunut. Mutta välillä se on myös taakka. Välillä ei vain jaksa. Kun meidän neiti papupata ei meinaa olla hetkeäkään hiljaa tai jos on, niin tietää että nyt ollaan töllöntöissä. Tai kun neiti päätti vähän rasvata käsiään.. ja kaiken muunkin. Tai kun neiti halusi piirtää liitutaululle.. ja myös sohvaan. Tai kun neiti halusi laittaa kissoille ruokaa.. koko ison pussin kuivaraksuja. 

Kyllä myö annetaan Tildan osallistua, sitä ei tarvitse pelätä. Tilda saa laittaa meidän kanssa ruokaa, pestä pyykkiä ja astioita, auttaa sytyttämään pönttöuuniin tulet.. Mutta niinä hetkinä, kun pitäisi esimerkiksi kerhoon lähteä ja pukea reippaasti päälle, neiti keksiikin tehdä kaikkea muuta.

Myönnän, että miulla ei ole pitkät hermot. Kyllä mie valitettavasti huudan välillä. Jälkeenpäin harmittaa, koska siitä ei ole mitään apua. Tilda huutaa vain takaisin. Vaikka huudan, niin mie pyydän myös anteeksi. 

Kyllä meillä silti halaillaan paljon, luetaan yhdessä satuja ja pidetään toisiamme kädestä niinkauan kunnes uni tulee. Vaikka myö riidellään, niin kyllä myö myös rakastetaan. Ollaan Tildan kanssa niin samanlaisia ja ehkä sen takia otetaan niin helposti yhteen. Tildan kiukkukohtauksen aikana annan Tildan kiukuta rauhassa. Kymmenen minuutin päästä Tilda tulee halaamaan ja sanoo "äiti, kiukku meni pois". Siinä vaiheessa miun sydän sulaa. 

Yritän ajatella, että tämä on vain vaihe, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Samalla pelottaa, että mitä jos tekee jotain väärin? Tämä on se vaihe, kun lapsi rakentaa sitä omaa minäkuvaa ja käsitystä muista ihmisistä. Lapsi rakentaa sitä omaa tapaa toimia muiden ihmisten kanssa ja omaa tapaa käsitellä omia tunnetiloja. Mitä jos mie vanhempana rakennan lapsillemme huonon pohjan, koska en vain osannut tulkita ja käsitellä heidän temppuilujaan oikein?

 Miksei kukaan kertonut miten vaikeaa vanhemmuus on? 

Toisaalta ei se kyllä olisi muuttanut mitään, nuo kaksi pientä on tärkeimmät asiat miun elämässä (Villen lisäksi). <3

Lastenhuone.

Vihdoin kuvia lastenhuoneesta! Lapsethan sai jo syksyllä oman huoneen, mutta vasta joulun aikaan sain otettua kuvia. Ja nyt vasta sain ne tänne teidän ihmeteltäväksi. Miten niin kiirettä pitää (vai saamattomuutta havaittavissa)..?:D

Näkymää meidän vanhempien makuuhuoneesta päin;

Lasten huone väliaikasesta olohuoneesta katsottuna;

Muurarilla on ollut vähän huono päivä..:D

Mie niin rakastan makuuhuoneiden vanhoja kakluuneja. 

 Miun ukin vanha sänky, jonka kunnostin n.6vuotta sitten. Nyt se on saanut toimia Kostin sänkynä. Kosti on sanonut, että hän nukkuu siinä sitten aikuisenakin. :)

Yksi parhaimmista kirpparilöydöistä.. Muumiteatteri! Tuohon tulee valotkin! Tildalla on sen takia peltorit päässä, kun Kosti soitti rumpuja. 

Sitten joskus kun Lasten Valtakunta valmistuu, niin tarkoitus olisi että lelut olisivat siellä ja tämä huone olisi rauhoitettu vain nukkumiseen. Joskus tästä tulee Tildan huone ja väliaikaisesta olohuoneesta sitten Kostin huone, mutta saavat olla samassa huoneessa niin kauan kuin viihtyvät.

Nyt koulutehtävien pariin.. Mukavaa viikonloppua! 

Aholan joulu.

 Joulu tuli ja meni taas aivan liian nopeasti. Ollaan nautittu kyllä lomasta koko perhe, tännekään en sitten saanut aikaiseksi laitettua joulu- ja uuden vuoden toivotuksia. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihanan rauhallinen joulu ja toivon kaikille onnellista tätä vuotta! 

Hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta Vanhan koulun väeltä!

Meillä jouluaattoa edeltävät päivät olivat todella kiireisiä ja olin aivan valmis laittamaan hanskat tiskiin. Lohduttauduin sillä ajatuksella, että viime vuonna pari päivää ennen joulua vielä maalailtiin lattioita. Hyvinhän myö sitten kerettiin ja saatiin katettua joulupöytä yhdeksälle aikuiselle ja lapsille. 

Päätettiin tänä vuonna kokeilla piparkakkutalon tekoa.. tehtiin sitten samantien seitsemän piparinavettaa!:D Löysin alennuksesta valmiit navetan muotit, siksi meille tuli tänä vuonna navettoja eikä taloja. Ei tietenkään itsellemme tehtyä kaikkia, vaan annettiin lahjaksi.

Kosti oli hyvin maltillinen ja tarkka pipareiden koristelussa. 

 

 
Kun taas Tilda oli sitä mieltä, että mitä enemmän sen parempi.

Villen ja lasten piparinavetta:

Tänä vuonna joulupukki löysi Aholaankin. Pukki olikin illan odotetuin vieras, eikä lapset vierastaneet yhtään. Joulun jälkeenkin joka kerta kun ulko-ovi kävi, niin Tilda oli sitä mieltä että joulupukki tulee. 

Onneksi tontut olivat kuunnelleet tarkasti ja joulupukki toi aivan täydellisen joululahjan!

 Saatiin vihdoin myös se kauan haaveiltu yli kolme metrinen joulukuusi. Kuusen jalka tuotti vain ongelmia, kun meidän vanhat kuusenjalat olivat ihan liian pieniä. Täytyy ensivuodeksi jostain löytää uusi. Nyt kuusi nököttää ämpärissä ja Ville kiinnitti kuusen seinään kiinni. Hyvin on pysynyt!

 Vaikka aina perinteisesti ollaan kuusi koristeltu vasta aattona, niin tekisi mieli laittaan ensivuonna vähän aikaisemmin.. Sääli purkaa kuusi, kun tuntuu että vastahan myö se koristeltiin. 

 Nyt pitäisi jotenkin osata taas palata arkeen ja miettiä miten jatketaan remonttia. Isännällä on taas paljon töitä ja miullakin olisi kasapäin koulutehtäviä tehtävänä, joten voi olla että tammikuu menee vielä remontin osalta hyvin hiljaisissa merkeissä.

Pönttöuunin muodonmuutos.

Aulan pönttöuuni sai uuden värin pintaan.

 Tästä lähdettiin:

Ja tämä oli lopputulos:

Mitäs tykkäätte? 

Sävyn valinta tuli aika hetken mielijohteesta. Puhuttiin eräänä iltana isännän kanssa, että pitäisi tuohonkin se maali ostaa.. Meni minuutti ja sanoin että maalataan se metsänvihreäksi. Maalina meillä oli Tikkurilan Helmi kalustemaali ja sävynä Mätäs. Meistä värin valinta meni aika nappiin. 

Lasten Valtakunnan pönttöuunin maalaus jää vielä ensi kesään. Remontoidaan silloin se luokkahuone kokonaan, jos vain kukkaron nyörit antaa myötä. Joulun jälkeen remontoidaan aula loppuun, vähän tätyy tehdä putki-ja sähkötöitä, lattia täytyy tehdä ja seinille pitäisi keksiä väri ja viimeistellä muutenkin seinät loppuun. 

Lapset remontin keskellä.

Olisipa hauskaa jos voisi nähdä meidän arjen lapsen silmin. Näkisi tämän remonttiarjen miten hyö sen näkevät. Joskus mietityttää miten tämä kaikki vaikuttaa meidän lapsiin. Välillä äiti on monta päivää poissa (koulussa), iskää ei nää moneen päivään kunnolla (pitkät työpäivät), milloin lapset on mukkilassa milloin mummilassa hoidossa (että saataisiin tehtyä remonttia).. Onneksi kuitenkin välillä sitten taas touhutaan asioita yhdessä koko perhe. Viikko-ohjelma meillä on aika tarkka, on kerhoa, sirkuskoulua ja sitten tärkeitä kotipäiviä. 

Vaikka meillä on kaaos, niin onneksi meillä on ilmeisesti sen verran kotoisaa, että ystäviä käy kylässä. Tällä viikolla meillä oli melkeinpä joka päivä joku kylässä.. ja voi miten se antakaan uutta energiaa! Kiitos siis. Aholaan saa aina tulla, joskus joutuu itse sen kahvin/teen keittämään, mutta kyllä myö aina jossain välissä keretään istumaan alas ja höpöttelemään kuulumisia. Tänään meillä oli Lasten Valtakunnassa, siellä missä meidän väliaikainen tupa on, ihan hirveä kaaos kun Ville valmisteli lamppujen vaihtoa. Tehtiin lasten kanssa sitten iltapala kattaus olohuoneen lattialle. Lapsista oli ihanan jännittävää syödä iltapalaa viltin päällä kynttilän valossa. Kuulemma pitää ottaa joskus uusiksi. Eipä nuo meidän lapset taida ajatella tätä meidän remonttia pahalla, ehkä hyö ajattelevat että tälläinen elämä on ihan normaalia:D. 

Vuosi sitten minuu ahdisti se muiden luoma paine siitä että milloin remontti on valmis. Vuoden mittaan olen lueskellut paljon muiden ihmisten vanhojen talojen projekteista. Olen niiden myötä oppinut sen, että kaikki valmistuu aikanaan ja täytyy olla iloinen niistä pienistäkin saavutuksista.

 Tämä kamalan synkkä ja sateinen marraskuu on taas tuonut mukanaan sen hirveän kaamosmasennuksen ja olenkin antanut itselleni luvan hengähtää. Meinasin pitää joulu"lomaa", hössötän lasten kanssa joulujuttujen kanssa ja teen remonttia juuri sen verran kuin jaksan. Välillä kun tekee jotain ihan muuta, niin sitten se remonttikin tuntuu taas mielenkiintoisemmalta. Voi kun tulisi edes vähän pakkasta ja lunta.. ja edes sen verran valoa, että saisin meidän huushollista otettua kuvia! 

Toinen syy siihen, miksi en ole makuuhuoneista kuvia laitellut on se, että en yksinkertaisesti ole jaksanut sisustaa ja laittaa tavaroita paikoilleen. Blogeissa kun näkee kodeista kuvia, jotka ovat suoraan kuin sisustuslehdistä. Meillä ei tule olemaan pitkään aikaan niin. Ehkä tässäkin asiassa pitäisi vähän armahtaa itseään. Tänään siivosin ullakolla tavaroita ja kävin läpi siellä olevia laatikoita. Ihastelin sisustustavaroita, jotka ovat joutuneet olemaan laatikkossa yli kaksi vuotta. Kostin elämästä puolet ja Tildan koko elämä on mennyt muuttaessa,väliaikaiskodeissa tai remontin keskellä asuessa. Aika kauan. Miten heistä onkin silti kasvanut noin aurinkoisia ja ihania lapsia? 

-Loistavan tukiverkoston avulla, Kiitos!

Kesän satoa.

Mites teillä muilla kävi kesän sadon kanssa, kun oli niin kylmä kesä? Oli kyllä huomattavasti huonompi kesä sadon kannalta kuin viime vuonna, mutta kyllä omaan tarpeeseen sai hyvin kurkut, tomaatit, kurpitsat ja salaatit omasta maasta. Nyt syödään viimeisiä oman maan tomaatteja ja sitten joutuu kaupasta ostamaan. Viime vuonna tuli tomaatteja ja kurkkuja niin hurjasti että oli tarkoitus tänä vuonna kokeilla erilaisia säilömistapoja talven varalle, mutta eipä noista säilöttävää tullut. Paitsi perunoita tuli niin paljon, että saatiin jopa kellariin! Omenat oli todella rupisia, joten ei niistä syötäväksi juuri ollut.

Nää meidän kasvikset ei taida olla ihan mallikelpoisia? Mutta kyllä siellä oli oikein kauniitakin joukossa ja mikä tärkeintä, kaikki oli hyvän makuisia!

Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että miullahan on vielä porkkanat maassa! Tosin en tiedä kerkesivätkö ne edes kasvamaan kunnon kokoisiksi. 

Onneksi kaiken tämän kiireen keskellä kerettiin edes muutaman kerran metsään.

 Kylläpä tuli kesää ikävä! Toivottavasti ensi kesä olisi vähän suotuisampi säiden puolesta.

Mistä sitä aikaa saa?

Huh, onpa viime kirjoittelusta aikaa. Liian paljon aikaa, että oli ihan vaikea aloittaa kirjoittamista kun ei tiedä mistä alottaisi. Taas on mahtunut viime kuukausiin paljon itkupotkuraivareita, hermojen kiristystä ja väsymystä, mutta myös onnistumisen tunnetta, naurua ja iloa. Sellaista se elämä on.

Lokakuun alussa meidän ihana esikoinen täytti neljä vuotta. Siitä on jo neljä vuotta, kun meistä tuli ensimmäistä kertaa äiti ja isä! Yhteiseksi synttärilahjaksi lapset saivat oman yhteisen huoneen ja Tilda-neiti sai isojen tyttöjen sängyn. Nyt on kaikilla tilaa nukkua!

Remonttikuulumisia kirjoittelen myöhemmin kuvien kera, mutta ollaan nyt tehty makuuhuoneiden eteistä. Purettiin vanhat kaapit, jotta saatin ummessa ollut oviaukko esiin, purettiin muovimatto pois ja tehtiin uusi lattia, katosta ja seinistä purettiin lastulevyt pois ja kattoon laitettiin uusi paneeli. Eteisen remontista laitan kuvia, kunhan saadaan vielä seinä maalattua ja listoitettua. Seuraavaksi aula ja tupakeittiö odottaa tekijäänsä. Ensin täytyy taas vähän tienata, jotta saadaan puuttuvat tarvikkeet ostettua. 

Isäntä on tehnyt paljon töitä "oikeissa" töissä ja puuhommissa, mie olen ollut syksyn aikana aika paljon koulussa Pohjois-Savossa, joten remontti aikakin on ollut aika kortilla. Välillä iskee epätoivo, olikohan tuo koulun aloitus nyt järkevää? Mutta samalla tiedän, että se on juuri oikea juttu miulle. Ja toisaalta koulu motivoi myös tekemään remonttia valmiiksi, sillä se mahdollistaa sen, että joskus voidaan (ainakin toivottavasti) ostaa meidän ihan oma maatila. 

Lampaatkin lähti takaisin omaan laumaansa lokakuussa. Kyllä niitä villapalloja onkin ikävä!

Mukavaa loppuviikkoa!